Sitten minua kuljetettiin kylästä toiseen kaikkien pohjoisessa asuvien heimojen hupina», jatkoi Kenton. »Jokaisessa pysäyspaikassa minut sidottiin paaluun, jossa sain olla naisten ja lasten pieksettävänä. Minua rääkättiin kaikin tavoin. Ruudilla ladattuja pyssyjä laukaistiin minun paljasta ruumistani vasten, silmiini heitettiin hiekkaa, kunnes olin melkein sokea.
Eräänä päivänä tein epätoivoisen pakoyrityksen. Riistäydyin matkalla vartijoiden käsistä ja juoksin penikulman metsien halki, mutta onni näkyi minut hylänneen. Juuri kun olin täydellisesti jättänyt vartijani jälkeeni, jouduin toisen intiaanijoukon kynsiin. Silloin vaivuin lopultakin epätoivoon. Intiaanit maalasivat kasvoni mustiksi merkiksi siitä, että minun oli kuoltava, ja minut tuomittiin paalussa poltettavaksi. Melkein viime hetkellä kuitenkin pelastuin, kun vanha ystäväni Logan, irokeesi, tuli avukseni puhuen puolestani niin kauniisti, että shawneet taipuivat hänen pyyntöönsä sillä kerralla. Erään toisen kerran sattui Simon Girty, tuo valkoinen petturi, olemaan saapuvilla. Olimme kerran maailmassa työskennelleet yhdessä lordi Dunmoren tiedustelijoina, ja harvinaisen myötätunnon liikuttamana auttoi hän nyt minua.
Vähän aikaa sen jälkeen tarjosivat muutamat kauppamiehet, jotka olivat sattuneet kuulemaan tukalasta tilastani, houkuttelevat lunnaat intiaaneille, jos he päästäisivät minut vapaaksi. Kuitenkin epäilen, tokko he olisivat päästäneet minua sillä, ellei eräs nuori shawnee-päällikkö, suuren Cornstalkin poika, olisi saapunut kotiin ja vaatinut, että minut vapautettaisiin.
»Hyvä!» huusi Jack kykenemättä hillitsemään iloaan, jota hän tunsi saadessaan niin pätevän ilmoituksen punaisen ystävänsä uskollisuudesta ja kuullessaan hänen saapuneen onnellisesti shawneitten alueelle. »Niin, se oli Ellinipsico», jatkoi hän, »muudan nuori päällikkö, joka niin pitkät ajat jakoi metsän vaivat ja vaarat kanssani ja joka lupasi tehdä kaikkensa vapauttaakseen teidät, jos vielä olisitte siellä hänen saapuessaan Chillicotheen.»
»Sitten on hän pitänyt lupauksensa», vastasi Kenton, »ja kertomastanne selviää nyt minulle hänen mielenkiintonsa minua kohtaan. Nyt muistan todellakin hänen puhuneen jostakin valkoiselle veljelleen antamastaan lupauksesta koettaa pelastaa minut, mutta olin niin kiihtynyt poispääsyn mahdollisuudesta ja innoissani voidakseni päästä mahdollisimman pian pois shawnee-kaupungista, että pelkään kiinnittäneeni ainoastaan vähäistä huomiota nuoren päällikön sanoihin. Kestämäni kärsimykset olivat panneet hermoni aivan piloille. Hän on mitä kaunein intiaanien edustaja. Hänen vartalonsa on suora ja notkea kuin pähkinäpuun vesa ja kasvojen ilme on niin avonainen ja kaunis, etten ole milloinkaan nähnyt sellaista toisilla intiaaneilla, paitsi Loganilla.»
»Niin, päällikkö oli varmasti Ellinipsico; olette kuvannut hänet täydellisesti», vastasi Jack riemuiten ja lisäsi pienen vaitiolon jälkeen: »Nyt haluaisin kuulla loput kertomuksestanne.»
»Siitä ei ole enää paljon jäljellä», vastasi metsästäjä. »Kauppamiehet käyttivät hyväkseen heikkoa tilaani, sillä olin niin ruhjottu ja pieksetty, että tuskin kykenin kävelemään, ja veivät minut englantilaisten linjojen sisäpuolelle Detroitin luona. He toivoivat saavansa palkinnon, kun toivat sellaisen vangin, joka kykeni antamaan arvokkaita tietoja rajaseudun siirtokunnista. Kuitenkin oli se minun onneni, että he niin menettelivät. Englantilaisten päällikkö oli kelpo mies, ja häntä alkoi säälittää kurja tilani. Huomattuaan, etten ollut halukas antamaan mitään uudisasutuksia koskevia tietoja, ei hän tehnyt minulle mitään sen pahempaa, vaan määräsi minut sairaalaan, jossa haavani parannettiin ja vammani hoidettiin. En voinut käyttää toista kättäni, sillä eräs intiaani iski olkapääni vialle sotatapparallaan juostessani kujaa eräässä miami-kylässä. Kun haava oli ollut hoitamatonna niin kauan, niin tarvitsi se viikkoja parantuakseen.»
»Se on minusta kaikista ihmeellisintä, että kaiken kokemanne jälkeen olette vielä elävien kirjoissa ja tässä kertomassa seikkailujanne», huudahti Jack.
»Niin, se onkin ihmeellistä», vastasi Kenton vakavasti, »kun otatte huomioon, että kaiken kaikkiaan olen ollut kolme tuntia paaluun sidottuna poltettavaksi tuomittuna ja yksitoista tuntia juossut kujaa!»
»Teille on suotu monta henkeä, kuten sananlaskussa sanotaan», huomautti tuo nuori upseeri taistellen liikutustaan vastaan ja koettaen pysyä rauhallisena. Hän oli todellakin enemmän liikutettu Kentonin kertomuksesta kuin hän tahtoi tunnustaakaan. Kun tuo kuuluisa metsästäjä neljä kuukautta aikaisemmin oli lähtenyt heidän leiripaikaltaan Cumberland-joella, oli hän miehuutensa voiman ja notkeuden kukoistuksessa. Nyt oli hän, vaikka oli saanut nauttia jonkun viikon hyvinvointia, vain varjo entisestään. »Mutta toivon hartaasti», jatkoi Alleyne koettaen hillitä ääntään, että voisin taivuttaa teidät jättämään tämän vaarallisen elämän ja ottamaan paikan kuninkaan palveluksessa. Menen takuuseen siitä, ettei isäni hukkaa yhtään tilaisuutta voidakseen auttaa teitä eteenpäin. Ja oli miten oli, niin kuninkaan puolue on mahtavan Englannin valtakunnan puolue, ja yhtä hyvin amerikkalaisen kuin englantilaisenkin puolue», lopetti Jack.