»Hst! Ei ole hyvä puhua noin jossakin uudisasukkaan majassa», kuiskasi Kenton. »Jos joku noista tuolla olisi kuullut sananne, niin voisi siitä koitua ikävyyksiä. Itse olen minä ensi sijassa amerikkalainen ja toiseksi englantilainen. Niin kauan kuin kuningas ei sorra meitä, niin kauan voi hän pitää minua kuuliaisena alamaisenaan, mutta jos häntä haluttaa rajoittaa vapauttamme, niin minä ja jokainen tosi amerikkalainen on nouseva ja puolustava sitä kuolemaan saakka!»
Ei voinut erehtyä noiden sanojen merkityksestä, ja ensi kerran Jack käsitti, kuinka auttamattomasti asiat oli saatettu kansalaissodan partaalle, sen täydellisimmässä, laajimmassa ja katkerimmassa merkityksessä. Jos huhuun saattoi uskoa, niin vihollisuudet olivat todellakin alkaneet itäisissä maakunnissa, ja kerrottiin suuren taistelun tapahtuneen Bunker Hill-nimisen paikan luona lähellä Bostonia.
Nuo huhut olivat onnettomuudeksi liiankin tosia, kuten Jack myöhemmin sai tietää.
Kuten jokainen koulupoika tietää, oli riita alkanut siitä, että Englannin hallitus koetti saada siirtokunnat maksamaan veroa. Kun moitittava leimaverosääntö oli peruutettu, niin tehtiin uusi riidanaihe panemalla tullimaksu kaikille tavaroille, joita ulkomailta tuotiin maahan. Ne poistettiin jälleen vähän myöhemmin, paitsi teen tullia.
Tyytymättömyyden henkeä, joka oli kerran päässyt nousemaan, ei niin helposti tukahdutettu. Siirtolaiset päättivät olla ennen ilman teetä kuin maksaa mitään veroa siitä, ja huippuunsa kärjistyivät asiat, kun muutamat uskalikot, intiaaneiksi puettuina, hyökkäsivät Bostonin satamassa olevien teelaivojen kimppuun. He heittivät mereen kolmesataa neljäkymmentä kolme laatikkoa tätä kallista tavaraa tuottaen siten niiden omistajille kahdeksantoista tuhannen punnan vahingon!
Rankaisutoimenpiteitä seurasi ja Boston miehitettiin, mutta jos Englannissa olisi ollut vallassa viisaampia neuvonantajia, olisi sota ollut vieläkin vältettävissä. Kokoontuneet säädyt laativat tuon kuuluisan »Declaration of Right», jossa vaadittiin etuoikeutettua asemaa muiden Englannin kansalaisten rinnalla. Myös päätettiin lopettaa kaikki kauppayhteys Englannin kanssa, kunnes heidän kärsimänsä vääryydet oli hyvitetty.
Tämän kongressin päätöksiä, jotka esitettiin kuninkaalle, kannattivat Englannin huomatuimmat valtiomiehet Chatham, Burke ja Fox, mutta se ei merkinnyt mitään. Kuuluisa Benjamin Franklin, joka oleskeli Lontoossa »Massachusetts House of Assambly» kauppayhtiön asiamiehenä, teki kaiken voitavansa saadakseen sovinnon aikaan siirtokuntain ja Englannin hallituksen välillä, mutta turhaan. Kumpikaan ei tahtonut antaa perään.
Ja niin kävi, että huhtikuussa vuonna 1775 sota toden teolla alkoi, kun kenraali Gage hyökkäsi Concord-kaupungin kimppuun, johon siirtokunnat olivat koonneet aseita ja joukkoja. Tässä taistelussa nähtiin selvästi, minkälaiseksi sodankäyntitapa oli tässä sodassa kehittyvä. Taistelutapa erosi hyvin paljon sodankäynnistä Euroopassa, jossa taistelut yleensä käytiin vain hyvin opetettujen ja hyvään kuriin tottuneiden joukkojen kesken. Amerikan vapaussodassa taistelivat harjoitetut joukot oppimattomia joukkoja vastaan, ja musketit ja pajunetit metsästäjäin kuolemaa tuottavia rihlapyssyjä vastaan.