'Joku tunti sitten olisivat he yöpyneet vaikka sikolättiin', vastasi hänen toverinsa, 'ja me olemme kaikki levon ja ravinnon tarpeessa pitkän marssin jälkeen, mutta tälle aukealle eivät Campbellin miehet mahdu, puhumattakaan Shelbyn, Sevierin ja M'Dowellin miehistä. Ette voi sijoittaa tuhatta ratsastajaa uudisasukkaan maissipellolle!'
'Se on kylläkin totta', myönsi ensimmäinen puhuja pannen jalkansa takaisin jalustimeen, 'niin että menkäämme eteenpäin.' Ja suureksi helpotuksekseni nuo molemmat ratsastajat kääntyivät ympäri ja nelistivät verkalleen tiehensä.
Vaara ei ollut kuitenkaan vielä ohi, kuten pian huomasin, sillä tuskin olivat tiedustelijat alkaneet perääntyä,; kun hevoseni, joka siihen saakka oli käyttäytynyt merkillisen hyvin, rupesi kuopimaan maata ja koetti päästä irti.
Pelätessäni, että melu voisi vieläkin kaiken jännityksen jälkeen ilmaista minut, kiiruhdin minä rauhoittamaan levotonta eläintä, joka ilmeisesti luuli minun lähteneen mökistä, sillä heti kun puhuttelin sitä ja kävin suitsiin, se herkesi kuopimasta ja rauhoittui kokonaan. Hyppäsin ikkunaan ja päästin helpotuksen huokauksen, sillä tiedustelijoita ei näkynyt enää. Lähestyvän pääjoukon synnyttämä melu oli epäilemättä tukahduttanut mökistä kuuluneen kuopimisen.»
»Mikä ihmeellinen pelastus!» huudahti Ferguson De Peysterin huokaistessa helpotuksesta ja toistaessa: »Ihmeellinen, ihmeellinen!» »Kaikista parasta oli», jatkoi Ferguson, »että tiedustelijat itse tietämättään antoivat teille haluamanne tiedot. Sentähden otaksun, ettette hukannut aikaa lähtiessänne paikalta ensimmäisessä sopivassa tilaisuudessa.»
»Valitettavasti sellaista ei tahtonut ollenkaan tulla», kuului odottamaton vastaus. »Ennenkuin kerkesin päästää hevoseni pään viitasta ja raivata pois esteen oviaukosta, ratsasti useampia tiedustelijoita näkösälle. He eivät näyttäneet huomaavan mökkiä ollenkaan, vaan menivät ohitse toisten ratsastajien nopeasti seuratessa. Miehet ratsastivat yksinään tahi kaksi vieretysten, ja pian oli tiellä loppumaton jono hyvillä hevosilla ratsastavia hyvin asestettuja raja-asukkaita.»
»Eikö kukaan käynyt teitä tervehtimässä?»
»Ei, kenraali, ei kukaan, niin oudolta kuin se kuulostaakin», vastasi Alleyne. »Joskus joku päällikkö aikoi pysähtyä tarkastamaan paikkaa tahi poikkesi hiukan syrjään tieltä voidakseen nähdä paremmin vanhan mökin, mutta kukaan ei näyttänyt pitävän sitä enempien tutkimuksien arvoisena nähdessään miten paikka oli köynnöskasvien vallassa ja aution näköinen.»
»Teitä pidettiin yhtä kaikki jatkuvasti kidutuspenkissä», sanoi kenraali myötätuntoisesti. »Eikä ollut ihmeellistäkään, että olitte hieman hermostunut ja kiihtynyt semmoisen koetuksen jälkeen!»
»Ja sellaisen ratsastuksen jälkeen!» ihmetteli majuri.