Jackin ivalliset sanat ja uhmaileva käytös näyttivät käyvän hänelle kalliiksi, sillä tätä osastoa johtava päällikkö, jonka hyökkäyksen Jack oli äsken torjunut, oli juuri tuo tunnettu Benjamin Cleavland. Hän oli luonteeltaan kiivas ja yhtä kuuluisa tekemistään veritöistä ja kostonhimostaan kuin väkevyydestään ja rohkeudestaan.
»Pois edestä!» karjui tuo jättiläinen, joka oli muutamien toisten vuoristolaisten mukana laskeutunut satulasta ja tunkeutui nyt vankia ympäröivän joukon läpi. »Pois tieltä, että saan antaa tuolle nuorelle kerskurille ansionsa mukaan!»
»Eversti, ette suinkaan tahtone lyödä aseetonta vankia, joka on sitäpaitsi haavoittunut!» vastusteli eräs ylhäisemmän näköinen luultavasti Carolinan nostoväkeen kuuluva ratsumies, joka juuri oli auttanut Jackin jaloilleen.
Mutta Cleavlandin luontainen raakuus ja hillitsemätön raivo purkautuivat vain kiivaammin tämän hyvää tarkoittavan vastaväitteen tähden.
»Onko teiltä neuvoa kysytty?» karjaisi hän. »Syrjään, tahi teidänkin korvanne menevät samaa tietä kuin tämän nuken!» ja vetäen esiin peloittavan suuren veitsen astui hän turvattoman vankinsa eteen.
»Mitä tarkoitatte, raukkamainen roisto?» huudahti Jack. »Koskekaahan vain minuun, jos uskallatte! Kenraali Ferguson on ankarasti rankaiseva hänen upseerilleen tehdyn tahallisen väkivallan!»
»Ha, haa! Kenraali Fergusonilla on piakkoin tarpeeksi tekemistä oman henkensä suojelemisessa», kuului ivallinen vastaus. »Nyt pojat», jatkoi hän katsoen uhkaavasti seuralaisiaan, jotka tyytymättöminä asian kulkuun olivat pysähtyneet etemmäksi. »Nuoraa tänne, sanon minä, ja sitokaa hänet tuohon vaahteraan! Haluan lähettää nuo korvat muistoksi hänen kenraalilleen!»
»Hävetkää!» mutisi äskeinen mies ja pari muuta nostoväen miestä, eikä kukaan totellut käskyä. »Saatte hävetä!»
Tämä kapinoiminen, kuten Cleavland sitä nimitti, saattoi hänet aivan suunniltaan raivosta ja kohottaen veitsensä hyökkäsi hän nostoväen miestä kohti.
Alleynen ensimmäinen ajatus oli karata tiehensä, mutta vaikka hänen haavoittunut reitensä olisi sallinutkin tämän pelkästään itsekkään teon, niin hänen luontainen ritarillisuutensa pani vastaan. Nähdessään vaaran, joka uhkasi hänen äskeistä urhoollista auttajaansa, päätti Jack mennä väliin kaiken uhalla.