Näytti jo melkein siltä, että alkavan taistelun aiheuttamassa kiihkossa Jack jätettäisiin pitämään huolta itsestään. Paitsi upseeria, joka oli pelastanut hänen henkensä, olivat kaikki muut menneet, ja upseerikin oli jo kääntänyt hevosensa kiiruhtaakseen oman osastonsa luo. Mutta muistaen turvattoman englantilaisen hän äkkiä pysäytti hevosensa ja kääntyen ympäri puhutteli Jackia näin:
»Olette englantilainen upseeri ja yhtä kunnioitettava kuin urhoollinenkin. Antakaa minulle kunniasananne, ettette poistu tältä paikalta ettekä yritä päästä yhteyteen ystävienne kanssa ennen auringonlaskua, niin en vaadi teiltä miekkaanne enkä pyydä teitä seuraamaan minua johonkin varmaan talteen.»
»Kiitän teitä», vastasi Jack suuresti mieltyneenä kohteliaaseen ja viehättävään keskustelukumppaniinsa. »En tunne teitä, mutta vaikka olettekin kapinoitsija, olette todellakin jalo mies, mitä ei suinkaan voi sanoa tuosta julmurista, joka juuri ratsasti tiehensä.»
»Mies oli Ben Cleavland, kuuluisa metsästäjä, intiaanitaistelija ja eversti Carolinan nostoväessä», vastasi amerikkalainen ja lisäsi: »ja minun nimeni on Sevier. Minulle on annettu kunnia johtaa hyökkäyksessä oikeaa siipeä. Mutta aika rientää», lopetti hän jotensakin äkkiä erään ratsastajan ilmestyessä näkyviin. »Sanokaa, hyväksyttekö ehdotukseni?»
Jackin mielessä välähti toivo, että ratsastaja voisi olla ystävä, jonka
Ferguson oli lähettänyt häntä etsimään, ja hän koetti voittaa aikaa.
»Sotilas taipuu vain ylivoiman edessä», sanoi hän katsellen kiihkeästi lähestyvää miestä.
»Luonnollisesti», vastasi Sevier ripeästi, kun samassa äkkiä ilmestyi eräs vuoristolainen, joka ajoi hänen viereensä. »Kaksi ratsastavaa pyssymiestä yhtä haavoitettua, miekalla taistelevaa jalkamiestä vastaan», jatkoi hän, »pitäisi olla kylliksi englantilaisellekin upseerille; siis: antautukaa!»
Ja antaen merkin seuralaiselleen kohottivat molemmat pyssynsä englantilaista kapteenia kohti.
»Siinä tapauksessa», vastasi viimemainittu, »että viette minut sellaiselle paikalle, josta voin seurata taistelun kulkua. Kun niin onnettomasti on käynyt, että olen estetty ottamasta osaa taisteluun, tahtoisin ainakin nähdä sen. Jumala oikeata asiata puolustakoon!»
»Amen!» vastasi Sevier juhlallisesti. »Teidän pyyntönne täytetään.»