Hän koetti hillitä itseään ja vaikeni äkkiä.
»Hän on palannut ja tuonut uutisia», täydensi Sevier keskenjääneen lauseensa ilmeisesti taistellen liikutustaan vastaan. »Veneistä ei ole mitään varmaa tietoa», jatkoi hän, »mutta Campbell ilmoittaa, että Cumberlandista saamansa viimeisen tiedon mukaan ei matkalla olevasta joukosta ole vielä ketään saapunut perille uudisasutukselle, jonka vuoksi siellä ollaan suuresti levottomia. Pahoin pelkään, että noille ihmisraukoille on tapahtunut jokin vakava onnettomuus, sillä täällä on liikkunut itsepäinen huhu, että chickamangat olivat hyökänneet veneitten kimppuun. Suurin osa ihmisistä joko surmattiin tahi joutui vangiksi ja jäljelle jääneet hukkuivat alempana oleviin koskiin. Mutta luonnollisesti on tämä suuresti liioiteltua.»
Jackilta päässyt voihkaus todisti, millä sielun tuskalla hän kuunteli näitä hälyyttäviä ja kaameita uutisia. Sevierinkin oli hyvin vaikea tyynnyttää häntä.
»Ajattelin, että oli paras kertoa teille kaikki», sanoi hän, »sillä varmaankin olisitte itsekin kuullut sen ja luultavasti useilla valheellisilla lisäyksillä. Juttu on kulkenut mieheltä toiselle ja kasvanut kulkiessaan. Omasta puolestani voin tuskin uskoa, että niin suuri joukko olisi kokonaan tuhoutunut. Ei ole mahdotonta, että heillä on ollut viivytyksiä ja tappioita, joita vaarallinen kulkutie ja intiaanit ovat voineet heille aiheuttaa, mutta on melkein uskomatonta, että mitään vakavampaa onnettomuutta on voinut tapahtua matkueelle, jonka johtajana on niin kykenevä mies kuin Donelson.»
»Se voi olla mahdollista», vastasi Alleyne toivehikkaammasti, »mutta miten voimme saada varmuuden?»
»Lähdemme katsomaan», vastasi Sevier päättäväisesti. »Olen päättänyt hyökätä chickamanga-heimon varustuksiin sillä aikaa kuin suurin osa heidän sotureitaan on poissa uudisasutuksia ryöstämässä.» Ja katsoen nuorukaista, jota hän piti ystävänään eikä vankinaan, suoraan silmiin hän lisäsi: »Ja jos joku noista matkustajista on teille niin suuresti mielenkiintoinen, niin onhan ainoastaan oikeus, että saatte tulla mukaamme!»
»Mitä? Minäkö? Tarkoitatteko täyttä totta?» huusi Jack tarttuen Sevierin käteen ja pudistaen sitä suunniltaan ihastuksesta. »En voi teitä milloinkaan kyllin kiittää!»
»Niin todellakin tarkoitan», vastasi Sevier, »ja vieläkin enemmän. Jollemme saa tyydyttäviä tietoja retkellämme, niin lähetän oppaan viemään teidät Cumberlandiin. Mutta älkäämme hukatko aikaa. Laittakaa itsenne valmiiksi tänä iltana, sillä päivän koitossa lähdemme.»
Ja odottamatta enempiä kiitoksia kiiruhti tuo tarmokas uudisasukasten johtaja lopettamaan omat matkavalmistuksensa.