Ja kuitenkaan hän ei ollut unohtanut neiti Fanshawe'ta eikä antanut hänelle anteeksi. Epäilen tokko tohtori Bretton kerran suututtuaan leppyi niinkään helposti — kerran vieraannuttuaan palasi koskaan takaisin. Hän katseli Ginevraa useammin kuin kerran, ei nöyrästi eikä salavihkaa, vaan avoimesti ja rohkeasti. De Hamal seisoi nyt kiinteästi hänen vieressään, rouva Cholmondeley istui lähellä, ja kaikki kolme olivat kokonaan vaipuneet iloiseen hälinään ja puheensorinaan, joka elähdytti purppurapenkkejä aivan yhtä paljon kuin salin mitä plebeijistä osaa tahansa. Vilkkaalta näyttävän keskustelun aikana Ginevra kerran tai pari nosti kättään ja käsivarttaan: kaunis rannerengas vilahti jälkimmäisessä. Minä näin sen välkkeen heijastuvan tohtori Johnin silmistä — siellä se muuttui ivan ja raivon kipinäksi. Hän nauroi:
"Luulenpa", hän sanoi, "että lasken turbaanini totunnaiselle uhrialttarilleni, siellä se joka tapauksessa löytäisi armon. Katutyttökään ei helpommin ota lahjoja. Omituista, sillä tiedän kuitenkin että hän on perhetyttö."
"Mutta te ette tunne hänen kasvatustaan, tohtori John", minä sanoin. "Koko ikänsä on häntä viskelty toisesta ulkomaan koulusta toiseen, ja niinpä hänellä on täysi oikeus puolustaa useimpia vikojaan tietämättömyyden lieventävällä asianhaaralla. Ja lisäksi olen hänen puheistaan ymmärtänyt että hänen isänsä ja äitinsä ovat saaneet jokseenkin samanlaisen kasvatuksen kuin hän itse."
"Minä olen aina olettanut että hän ei ole rikas, ja kerran tuo ajatus oli minulle mieluinen", hän sanoi.
"Hän on kertonut minulle että hänen omaisensa ovat köyhiä; hän puhuu aivan avoimesti sellaisista asioista, enkä koskaan ole huomannut hänen valehtelevan, niinkuin nuo ulkomaalaiset usein tekevät. Hänen vanhemmillaan on suuri perhe, ja heillä on sellainen asema ja sellaisia suhteita, jotka heidän käsityskantansa mukaan vaativat komeata esiintymistä. Olosuhteiden ankara pakko ja myötäsyntyinen ajattelemattomuus yhdessä ovat aiheuttaneet huoletonta tunnottomuutta keinojen hankkimisessa hyvän ulkokuoren säilyttämiseksi. Tällainen on asiain tila, ainoa asiain tila johon hän lapsuudesta saakka on tottunut."
"Minä uskon sen — ja ajattelin kehittää hänet parempaan, mutta, Lucy, puhuakseni täyden totuuden olen tänä iltana havainnut erään uuden puolen katsellessani häntä ja de Hamalia. Tunsin sen jo ennen kuin huomasinkaan hänen nenäkkyytensä äitiäni kohtaan. Näin erään katseen, jonka he vaihtoivat keskenään heti sisään tultuaan ja joka loi sangen epämieluisaa valoa mieleeni."
"Mitä tarkoitatte? Ettekö jo kauan ole huomannut heidän hakkailuaan?"
"Hakkailua? Se saattaisi olla viatonta tyttömäistä kujeilua todellisen rakastajan yllyttämiseksi, mutta se mitä minä tarkoitan ei ollut mitään hakkailua. Tuo katse ilmaisi salaista keskinäistä ymmärtämystä — se ei ollut tyttömäinen eikä viaton. Kukaan nainen, oli hän sitten kaunis kuin Afrodite, joka lähettää tai ottaa vastaan sellaisia katseita, ei tule tavoitteluni esineeksi: ennemmin otan vaimokseni lyhythameisen ja korkealakkisen talonpoikaistytön, kun vain tiedän että hän on kunniallinen."
Minä en voinut olla hymyilemättä. Olin varma että hän nyt liioitteli: Ginevra, sen uskoin, oli kunniallinen kylläkin kaikessa huikentelevaisuudessaan. Sanoin sen hänelle. Hän pudisti päätään ja sanoi että hänessä ei olisi miestä uskomaan kunniaansa Ginevran haltuun.
"Se on ainoa", sanoin, "minkä rauhassa voitte uskoa hänelle. Hän olisi valmis tunnottomasti hävittämään miehensä rahoja ja omaisuutta, huolettomasti koettelemaan hänen kärsivällisyyttään, mutta en luule että hän edes hengähtäisi tai antaisi kenenkään toisen hengähtää hänen kunnialleen."