"Enkö voisi koota tavaroitani ja lähteä kanssasi, isä?" kuiskasi lapsi tosissaan.
Isä pudisti päätään.
"Olisinko sinulle vaivaksi?"
"Olisit, Polly."
"Siksikö että olen pieni?"
"Siksi että olet pieni ja hento. Vain suurten ja vahvojen ihmisten pitäisi matkustaa. Mutta älä näytä surulliselta, pikku tyttöni, se särkee sydämeni. Isä tulee pian takaisin Pollynsa luo."
"En todellakaan ole surullinen, isä, en juuri ensinkään."
"Polly olisi surullinen jos tuottaisi isälle tuskaa, eikö olisikin?"
"Surullistakin surullisempi."
"Siinä tapauksessa Pollyn pitää olla reipas; ei saa itkeä lähdön hetkellä eikä murjottaa perästäpäin. Pollyn täytyy katsoa eteenpäin, siihen hetkeen jolloin taas kohtaamme toisemme, ja koettaa olla onnellinen sillä välin. Osaako hän olla niin?"