Tietoisena siitä, että hänen senpäiväistä tekostansa erikoisesti saattoi syyttää kummalliseksi, Paul puolittain pyyteli anteeksi. Hän niin ikään puolittain katui epätasaisia oikkujaan pitkin aikaa, mutta viittasi kuitenkin siihen, että hänen suhteensa pitäisi tehdä erinäisiä myönnytyksiä. "Mutta", hän sanoi, "sitä tuskin voin odottaa teiltä, neiti Lucy, tehän ette tunne minua, asemaani ettekä tarinaani."
Hänen tarinansa. Tartuin sanaan heti ja kehitin ajatusta.
"En, monsieur", vastasin. "Tietenkään, kuten sanotte, en tunne tarinaanne enkä asemaanne, en uhrauksianne enkä mitään suruistanne, vastuksistanne, kiintymyksistänne tai uskollisuudestanne. Oi en, en tiedä teistä mitään, olette minulle vallan vieras."
"Häh?" mumisi hän kohottaen hämmästyneenä kulmakarvojaan.
"Tiedättehän, monsieur, minä näen teidät vain luokalla — ankarana, dogmaattisena, tuittupäisenä, vallanhimoisena. Kuulen teitä mainittavan kaupungilla toimeliaaksi ja itsepäiseksi, nopeaksi tekemään aloitteita, kärkkääksi johtamaan, mutta hitaaksi kuulemaan toisten mieltä ja vaikeaksi saada taipumaan. Teidänlaisellanne miehellä, jolla ei ole mitään siteitä, ei voi olla mitään kiintymyksiäkään, ja kun ei kukaan ole riippuvainen teistä, olette myös vailla velvollisuuksia. Me kaikki, joiden kanssa joudutte tekemisiin, olemme pelkkiä koneita, joita viskelette sinne tänne pitämättä lukua heidän tunteistaan. Etsitte hauskuutta julkisuudesta, iltakynttilän valossa, ja tämä koulu ja tuo poikakoulu tuolla ovat työpajojanne, joissa valmistatte oppilaiksi nimitettyä tavaraa. En edes tiedä missä asutte, ja tietenkin pidän selvänä että teillä ei ole kotia ja ettette sellaista tarvitsekaan."
"Minä olen saanut tuomioni", sanoi hän. "Mielipiteenne minusta on juuri sellainen kuin luulinkin. Teidän mielestänne minä en ole ihminen enkä kristitty. Teidän silmissänne olen vailla kiintymystä ja uskontoa, ilman ystävyys- tai perhesiteitä, ilman periaatteiden ja uskollisuuden ohjausta. Hyvä on, mademoiselle, sellainen on palkkamme tässä elämässä."
"Te olette filosofi, monsieur, kyynillinen filosofi" (ja minä silmäilin hänen päällystakkiaan, jonka himmeätä hihaa hän suoraa päätä rupesi harjaamaan kädellään), "halveksitte ihmissuvun heikkouksia — olette sen koreilunhalun yläpuolella — riippumaton sen mukavuuksista."
"Et vous, Mademoiselle, vous êtes proprette ei douillette, et affreusement insensible, par-dessus le marché."[108]
"Mutta totisesti, monsieur, nyt tulen ajatelleeksi että täytyyhän teidän sentään asua jossakin. Sanokaa minulle missä, ja kertokaa minkälainen palvelusväki teillä on."
Hän työnsi alahuulensa pelottavasti eteenpäin, mikä merkitsi mitä jyrkintä ylenkatsetta, ja puhkesi sanomaan: