"En — nauran omille ajatuksilleni."
"Mitä ne ovat?" Ja odottamatta vastausta hän jatkoi: "Nyt teidän täytyy kertoa minne matkustatte."
"Minne kohtalo ohjannee. Asianani on vain ansaita elatukseni missä voin."
"Ansaita!" (kauhistuneena): "oletteko sitten köyhä?"
"Köyhä kuin Job."
Äänettömyys. "Hyh, kuinka ikävää! Mutta minä tiedän mitä merkitsee olla köyhä: kotona he ovat totisesti köyhiä, isä ja äiti ja kaikki muut. Isää sanotaan kapteeni Fanshaweksi, hän on puolipalkkainen upseeri, mutta hienoa sukua, ja eräät sukulaisemme ovat hyvinkin ylhäisiä, mutta vain setäni ja kummini de Bassompierre, joka asuu Ranskassa, auttaa meitä: hän antaa kasvatuksen meille tytöille. Ennen pitkää kyllä joudumme naimisiin — mieluummin keski-ikäisten herrasmiesten kanssa, joilla on paksu kukkaro, luulisin — isä ja äiti järjestävät niin. Sisareni Augusta on naimisissa miehen kanssa joka näyttää paljon vanhemmalta kuin isä. Augusta on hyvin kaunis — ei minun tyyliäni, vaan tumma; hänen miehensä, herra Davies, sairasti keltakuumetta Intiassa ja on vieläkin guinean värinen, mutta hän on rikas ja Augustalla on vaununsa ja hieno talonsa, ja kaikkien meidän mielestä hän on tehnyt täysin hyvin. Se on toista kuin 'elatuksensa ansaitseminen', kuten te sanotte. Ohimennen sanoen, oletteko hyvin viisas."
"En, en ensinkään."
"Osaatteko soittaa, laulaa, puhua kolmea tai neljää kieltä?"
"En mitenkään."
"Sittenkin luulen että olette viisas." (Äänettömyys ja haukotus.)