"Mitä nyt, herttua", puuttui kuningas puheesen vihaisella äänellä, "alatteko jo ruveta röyhkeäksi? Oli totta tosiaankin paras aika, kun otin teidät pois noilta metsäläisiltä. Herra aseenkantaja, pitäkää huolta turvattinne paremmasta kurissapidosta, muutoin lähetän hänet makuulle heti iltasetta."
"Hyvä prinssi, hyvä prinssi", kuiski Osmond, "ettekö huomaa, että saatatte meidät kaikki häpeään?"
"Minä kyllä olisin kohtelias, jos he olisivat minulle", vastasi Rikhard, katsellessaan uhmaillen Lotharia, joka äkäsellä silmäyksellä oli vetäytynyt äitinsä turviin. Kuningatar sanoi tällä välin kuninkaalle: "Se on koko väkevä ja jykeäluinen tuo nuori metsäläinen! Tulee varmaan pitelemään pahasti poikaparkojamme!"
"Elä ole siitä huolissasi!" sanoi Ludvig. "Kyllä häntä pidetään silmällä. Mutta", lisäsi hän matalammalla äänellä, "ainakin toistaiseksi täytyy meidän antaa asiain olla ennallaan. Senliin Hubertin ja Parisin Hugon silmät pälyvat meitä, ja jos poika vain olisi kateissa, toimittaisi tuima Harcourt ukko siinä silmänräpäyksessä kaikki kotimaansa hurjat merirosvot niskaamme. Hän on kuitenkin nyt käsissämme, ja siihen on meidän toistaiseksi tyytyminen. Ja nyt ruokaan käsiksi!"
Iltasta syödessä istui Rikhard likinnä pientä Carlomania. Tämä tirkisteli häneen tuon tuostakin pitkien silmäripsiensä alta, aivan kuin olisi pelännyt. Mutta vihdoin, kaikkien muiden puhellessa niin äänekkäästi, ettei hänen sanojaan voitu kuulla, hän puolittain kuiskasi sangen totisella äänellä: "Kummastako sinä pidät enemmän, suolaisestako vai tuoreesta lihasta?"
"Tuores minusta on parempaa", sanoi Rikhard yhtä totisesti. "Mutta me syömme suolattua koko talven."
Taas syntyi äänettömyys, jonka jälkeen Carloman samalla juhlallisella tavallaan kysäsi: "Miten vanha sinä olet?"
"Yhdeksän vuotias. Entäs sinä?"
"Minä täytin kahdeksan Martin messuna ja Lothar täytti yhdeksän kolmea päivää takaperin."
Taas äänettömyys, mutta sill'aikaa kun Osmond tarjoili Rikhardille, sai Carloman aihetta alottaa keskustelun uudelleen: "Onko tuo sinun aseenkantajasi?" kysyi hän.