"Kas niin, kas niin, hyvä prinssi", sanoi vapaaherra. "Bernardilla on vanhassa, ovelassa päässään enemmän keinoja kuin teidän nuori ja minun vanha järkeni kykenevät keksimäänkään. Mitä hän aikoo tehdä, en voi nyt sanoa, mutta panen pääni pantiksi, että hänellä on sydän oikealla paikallaan."
Rikhard vaikeni, muistaen jo kerran ennenkin häntä väärin tuominneensa, mutta kovasti häntä kuitenkin harmitti ajatellessaan, että Rolfin torni oli ranskalaisten hallussa. Asiat vaan yhä pahenivat, kun entisen hyvän lisäksi kerrottiin kuninkaan olevan aikeessa jakaa Normandia ranskalaisten vasalliensa kesken. Yhä kiivaamman harminhuudahtuksen päästi Senliin linnan väki suruviestit kuultuaan. Mutta herra Eerikki luotti edelleenkin lujasti ystäväänsä Bernardiin, vieläpä sittenkin kun kuuli Centevillen linnan valitun tuon lihavan ranskalaisen kreivin saaliiksi, joka oli ollut panttivankina Rouenissa.
"No, mitä sanotte nyt, hyvä prinssi", sanoi hän muutamana päivänä keskusteltuaan pitemmän aikaa erään sanansaattajan kanssa portilla. "Musta kotka on levittänyt siipensä. Viisikymmentä pitkää laivaa purjehtii Seinellä ja Harald Sinihampaan Pitkä Käärme on niiden etunenässä."
"Tanskan kuningas! Tullut minun avukseni!"
"Niin, niinpä vainenkin! Tullut Bernardin salaisesta kutsumuksesta puolustamaan teidän oikeuksianne ja asettamaan teidät isänne valtaistuimelle. Sanokaa nytkin rehellistä Harcourtia kavaltajaksi, sen tähden ettei antanut ihanata herttuakuntaanne tulelle ja miekalle alttiiksi!"
"Minua ei ole hän kavaltanut", sanoi Rikhard hetkisen mietittyään.
"Eikö todellakaan; mutta mitä teillä sitte oli mielessä?"
"Tarkoitan, että kun minä pääsen valtakuntaani hallitsemaan, en tahdo olla niin perin valtioviisas", sanoi Rikhard. "Tahdon olla julkinen ystävä tahi julkinen vihollinen."
"Poika paisuu meitä mielevämmäksi", sanoi herra Eerikki hymyillen, "mutta se tuli kuin isänsä suusta."
"Hän tulee päivä päivältä yhä enemmän isävainajaansa", sanoi rouva
Astrida.