"Kunpa hän sentään tulisi", sanoi hyvä isä Luukas, "jotta saisitte tilaisuuden osoittaa, onko isänne viimeinen opetus saanut sijaa sydämmessänne ja voitteko palkita pahan hyvällä."
Herttuan kasvot sävähtivät tulipunaisiksi, mutta hän ei virkkanut mitään. Hän ja Alberic asettuivat uudestaan paikallensa vahtitornissa. Vihdoin näkivät he ratsastajaparven lähenevän, keskellään hyvin ummistettu kantotuoli, jota kaksi hevosta välillään kantoi. "Nuo eivät voi olla prinssit," sanoi Alberic, "se on varmaankin joku sairas nainen."
"Toivon, ettei olisi kuningatar!" huudahti Rikhard nurjalla mielellä. "Mutta eläpäs, Lotharhan se on semmoinen pelkuri. Pelkäsi vannaankin ratsastaa, eikä kuningatar arvatenkaan tohtinut lähettää lemmikkiään matkaan, vaatehtimatta häntä kuin mitäkin pikku mamselia. Mutta lähdetäänhän alas, Alberic; min'en sano mitään tylyjä sanoja Lotharille, jos vain maltan olla sen tekemättä."
Rikhard tuli prinssejä vastaan pihalla, vaaleakiharainen pää paljaana.
Hän kumarsi tulleille niin miellyttävän kohteliaasti, että rouva
Astrida pukkasi poikaansa käsivarteen kysyen, eikö hänestä ollut heidän
pikku herttuansa kaunein ja rakastettavin lapsi koko kristikunnassa.
Synkin katsein laskeusi Lothar kantotuolista, mutta ei osoittanut pikku herttualle vähintäkään huomaavaisuutta, menihän vaan saliin, kärttyisästi käskien hovipoikansa Charlotin seuraamaan itseään. Täällä hän sanaakaan sanomatta heittäysi ylimmäiselle kunnia-istuimelle ja käski Charlotin hankkimaan viiniä.
Silläaikaa kurkisti Rikhard kantotuoliin ja näki Carlomanin ryömineen yhteen nurkkaan vapisten ja nyyhkyttäen kauhistuksesta.
"Carloman, rakas pikku Carloman! Elä itke, tule ulos — se olen minä, sinun oma Rikhardisi. Etkö salli minun toivottaa sinua tervetulleeksi?"
Carloman silmäsi arasti ylös, tarttui innokkaasti ojennettuun käteen ja heittäytyi Rikhardin kaulaan.
"Oo Rikhard, lähetä meidät takaisin! Elä anna niiden villien tanskalaisten tappaa meitä."
"Kukaan ei tule tekemään teille vähintäkään pahaa. Ei täällä ole tanskalaisia. Sinä olet minun vieraani, ystäväni, veljeni. Silmät auki! Tässä on minun oma, hyvä kasvattajani, Astrida rouva."