Tästä haudasta hawaitset
Ymmärrätkin ystäwäni,
Joka maalla matkustelet
Mones' waarassa waellat;
Että Ehtij Ehto kerran
Wijmein kauwan wijwyttyä,
Jona pannahan paraskin
Ulja Uroksen uhea
Maan allek ja maan powehen;
Siell' olt madot Sisaresi,
Kutsut kummat äitixesi,
Mainittet mätänemisen
Isäxesi ilkiäxi:
Se on loppu, sekä sulla,
Että mulla mailmasa.
Ohoh! ja mitäs odotat?
Mitäs toiwot toukan-ruoka?
Menet hautahan hädällä
Siellä mullasa makaat.
Siell' on sijtten wijsaudes,
Siell' on toimesi totinen,
Siell' on paras prameudes;
Siell' on kaunis koreudes:
Siell' on rijstas, rikkaudes:
Ohoh! raukka raadollinen,
Kuljet kohden kuolemata,
Haudas on sun haminasi
Siellä on sun satamasi
Yödyt sinne yösiahan.
2.
Haudan päälle.
Astu alas hautahamme
Wieras hywä waeldawa;
Kattoppa tänne katala.
— — —
Miehet me muinen olimma,
Waimot warsingin wakaiset;
Mutta nyt on multa meidän
Mustuttanut, murendanut;
Sitä me sullen sanomme
Muistutamme mullastamme,
"Ettäs nijn pyydät eleä,
Että multasi mädännyt
Kerran kijldäs kirkkahasti
Tuolla taiwasten taloisa;
Ettes haudasta häpiä
Herran kohden katsellella."
Elä Herrasa hywäsä,
Nijn se Herra herättääpi
Wijmmein sinun wirwottaapi
Iloon ijankaikkisehen!!
Kiween-pijrroxet, haudan päälle.
1.
Matkamies.