"Minäpä kerron kaikki Morenolle. Hän on itsekin ollut osallisena salaliitossa ja tietää mitä se on. Vähääkään häiritsemättä hän pikemminkin auttaa minua."
Astuttuaan saliin, jossa espanjalainen nukkui nahkavuoteellaan, hän herätti ystävänsä ilman muuta.
"Katsos vain!" sanoi hän, "kuka on sinulle myynyt tämän suurenmoisen makuusijan? Enhän ole vielä koskaan nähnyt sitä."
"Varmasti olet nähnyt sen. Ostin sen Tiflisissä erään maanmieheni hyvällä avulla. Muistathan, kuinka oppineesti ja suureksi hämmästyksekseni selitit, että kaikki Kaukaasian juutalaiset ovat espanjalaista alkuperää. Arvelen kuitenkin, ettet näin varhain herätä minua eilisen kaltaisen aterian ja juhlan jälkeen vain kuulusteluksesi minulta Filip II:sen vainoja, joiden vuoksi juutalaiset pakenivat Salonikiin ulottaen sieltä tänne asti tuntosarvensa."
"En, en millään muotoa, anna anteeksi, että olen vähän sekaisin. Luotan kokonaan sinun uskollisuuteesi. Umm Djehan on minun serkkuni. Olen päättänyt naida hänet. Pakenen hänen kanssaan vuoristoon. Lyhyesti, karkaan joukosta ja julistan ryssille sodan."
Don Juan hypähti vuoteeltaan hämmästyneenä.
"Oletko hullu?" sanoi hän toverilleen.
"Olen ollut hullu koko elämäni ajan ja toivon, että sellaiseksi jäänkin viimeiseen hengenvetooni. Tänä hetkenä ajattelen kuitenkin tehdä jaloimman, ritarillisimman ja ylevimmän työn, mitä voi ajatella, ja luulenpa, ettet ainakaan sinä tahdo minua siitä vieroittaa."
"Miksi niin, jos saan luvan kysyä?"
"Koska itse olet tehnyt juuri samoin ja minä saan juuri sitä seikkaa kiittää kunniasta, että olen ystäväsi."