Ratsumestari oli nähnyt paljon kurjuutta ja onnettomuutta lähimmässä ympäristössään, eikä hänen omassakaan elämässään ollut iloa. Sellaisissa olosuhteissa muuttuu ihminen joko huonoksi tai erikoisen kunnolliseksi. Morenosta oli tullut kunnon mies.
Niin paljon kuin pimeys salli, tarkkasivat hänen silmänsä säälien tuon olennon yksinäistä kulkua. Huomatessaan, että nainen pysähtyi ja horjahteli, hän kiirehti askeleitaan saavuttaakseen hänet ja auttaakseen, mutta samassa hän suureksi hämmästyksekseen havaitsi, että onneton olento pysähtyi juuri hänen ovensa eteen, ja kohta kuului myös hänen takaansa nopeita askeleita.
Moreno kääntyi ja tunsi heti 'hengen vihollisen'. Gregor Ivanitsh oli paljain päin, turkitta ja liikkui niin nopeasti eteenpäin kuin hänen suuresti lisääntynyt ruumiinpainonsa salli. Moreno luuli, eikä ilman syytä, että "hengen vihollinen" oli tuota naista tavoittamassa, ja hänen päähänsä pälkähti, että se saattaisi tapahtua huonossa tarkoituksessa.
Hän tarttui siis Gregor Ivanitshin käteen ja huusi kovaa: "Minne matka?"
"Herra ratsumestari, pyydän teiltä, älkää pidättäkö minua. Tyttö parka on karkuteillä."
"Kuka? Mistä tytöstä te puhutte?"
"Selityksiin ei nyt ole aikaa, herra ratsumestari, mutta kun kerran olette tässä, niin auttakaa minua pelastamaan hänet. Ehkä se on vielä mahdollista, voi, ja jos kukaan pystyy häntä rauhoittamaan, niin juuri te!"
Hän veti Morenoa mukanaan. Tämä ei pannut vastaan, hämmästynyt kun oli, ja ollessaan vain muutaman askeleen päässä kodistaan hän huomasi kauhukseen, kuinka nainen ojensi kätensä ovea vasten pysyäkseen pystyssä ja samalla horjahteli: seuraavassa silmänräpäyksessä hän varmasti syöksyisi kynnyksen yli. Moreno tarttui häneen, kietoi käsivartensa hänen ympärilleen ja katsoi häntä kasvoihin. Nainen oli Umm Djehan.
Tuntiessaan Morenon hän sai kuin sähköiskun, joka lyhyeksi hetkeksi salaman tavoin antoi hänelle uutta voimaa. Umm Djehan kietoi käsivartensa Morenon kaulaan, suuteli häntä tulisesti eikä virkkanut muuta kuin ainoan sanan: "Hyvästi!"
Sitten hänen käsivartensa heltisivät, ja hän vaipui taaksepäin. Moreno katsoi häneen tyrmistyneenä ja huomasi, että hän oli kuollut.