"Asianlaita on nimittäin näin. Kuten päätimme, läksin minä sanottuani teille hyvästit pari kuukautta sitten ensin Redut-Kaleen ja kohtasin siellä sen armeenialaisen, jonka kanssa olin tehnyt sopimuksen. Hän on selittänyt minulle asiain tilan. Hän ja hänen apurinsa ovat ostaneet kuusi pientä tyttöä ja neljä pientä poikaa todellakin halvasta hinnasta. Hän arvelee, että kymmenestä toivorikkaasta lapsesta ainakin neljä tulee tavattoman kaunista, ja eräästä pienestä tyttösestä, jonka hän osti suorastaan leipäpalasella, näyttää tulevan ehdottomasti jotakin aivan erinomaista."
"Ilahdutat sydäntäni, ystäväiseni", huudahti Paul Petrovitsh.
"Armeenialainen on minulle selittänyt, että vaikka hän jo viime vuonna oli ostanut kaiken parhaan, mitä oli saatavissa, niin tavara olisi tällä kerralla vielä parempaa."
"Hän on älykäs mies, niin olen aina sanonut ja ajatellut", mutisi Paul
Petrovitsh itsekseen.
"Tässä tarkoituksessa", jatkoi Gregor edelleen, "hän on ostanut kauniin maatalon ja asuu nyt siellä neljän tytön, kahden veljentyttärensä, erään veljenpoikansa ja ja vaimonsa serkun kanssa. Kaikkiaan on heitä kymmenen henkeä. Voitte kai seurata kertomustani?"
"Kyllä."
"Koko tälle pikku väelle hän on hankkinut passit, paperit, todistukset, niin täydelliset kuin suinkin voi saada, lyhyesti kaikki, mitä tarvitsee. Olen nähnyt hänen kirjoissaan hinnat ja, suoraan sanoen, kauppa ei ole tullut kalliiksi."
"Siitä voisin miltei suuttua", sanoi poliisipäällikkö. "Sehän on virkavallan saattamista huonoon huutoon, kun sen edustajat myöntyvät niin helposti antamaan lupia. Mutta ehkä minulla on liian ankarat periaatteet. Jatkakaapa!"
"Armeenialainen on ottanut palvelukseensa sekä venäjän- että ranskankielen opettajan, ja viimemainittu opettaa samalla maantiedettä, ja sitäpaitsi on sveitsiläinen kasvattajatar. Näiden eri henkilöiden kustannukset eivät sentään vie häntä perikatoon, ja hänen yrityksensä tulokseksi jää, että meidän yhtiömme tästä lähin voi hankkia sopivat rouvat ja kunnolliset tilanhoitajat kaikille turkkilaisille, jotka ovat saaneet kasvatuksensa Euroopassa ja haluaisivat perustaa miellyttävän kodin, tai muuten jokaiseen uskontunnustukseen kuuluville, jotka pitävät kauneutta ja lahjakkuutta arvossa."
"Tuo armeenialainen on todentotta teräväpäinen", mutisi Paul Petrovitsh nostaen silmänsä taivaaseen päin ja pani kädet ristiin vatsalleen.