"Herran tarkoitus tietysti on, että ajattelisimme Häntä ja koettelisimme sydäntämme."
"Niin, mutta sitä saatan paljoa paremmin työssä ollessani tehdä. — Kuule, äiti, herra Sivertsen tehtaalla lienee sanonut rovastille tahtovansa pitää minusta huolta ja antaa minun jotakin oppia. Se on paljon mahdollista, ja sitte tahdon kokea ja ahkeroita tullakseni kelvolliseksi ja siistiksi mieheksi, jott'ei lasteni tarvitse minun tähteni hävetä, miten tuo nuori neiti parka saa hävetä ryysymekkoisen isänsä tähden."
"Hiljaa, Pekka, hiljaa!"
"Niin, sen sanon", jatkoi hän vakavasti, keskeytyksestä huolimatta, "jos ei hän olisi ollut tuon neidin isä ja sellainen raajarikko raukka, niin olisin häntä lyönyt päin silmiä, kun hän tuonnoin oli sinua kohtaan hävytön."
"Hiljaa nyt, Pekka; hän liikuttaa itseään. — Oi, kuinka kunniallisesti se oli herra Sivertseniltä; kun siitä nyt vain tulisi tosi! — Mitä sinä tahdot, pikku Riikka?"
"Niin, äiti, eikö sinulla ole niistä ylitse jääneistä leivoksista yhtään häntä varten, kun hän herää?"
"Onpa kyllä, pienoseni, minä olen itse ajatellut sitä. — No, kuinka jaksatte, neitiseni? Oletteko nukkunut hyvästi? Toivon, ett'ei, meidän pakinamme ole teitä häirinnyt?"
"Ei, ei ollenkaan. Te olette niin sydämellisen hyvä ja ystävällinen minua kohtaan; minä en tiedä, kuinka voin teitä kiittää. Onnea ja Jumalan siunausta, Pekka hyvä! Ja kas tuossa on Riikka! Mutta onko se todella pieni Riikka? Sinähän olet tullut niin punaposkiseksi ja reippaaksi, että tuskin enää tunnen sinua."
"Niin, Jumalan kiitos! On aivan kuin toinen elo olisi lapseen tullut. Juokaa nyt, neiti, Pekan malja; täällä on vähän simaa ja hiukkasen omenahilloa; se on tosin jäännös sunnuntaisesta, mutta toivon toki rohkenevani sitä tarjota. No, älkää vielä menkö; me lähetimme sanan sisarellenne, ja hän on nyt tuolla vastapäätä siivoomassa. Minä en voinut olla ukolle mieliksi ja pysyin sentähden erilläni. Hän on itse puuhannut ja puhdistanut koko ajan; niin, kullakin on omat huvituksensa."
Annan tullessa isän luokse istui isä, puolittain sävein, puolittain harmillisin katsein, nojatuolissa. Tiina hääräsi tomuttamassa, hiljalleen jupisten.