Kirje oli sairashuoneen lääkäriltä. Enää ei ollut mitään vaaraa, mutta sairasta ei vielä tohtinut laskea ulos; hän oli jättänyt kirjoittamatta kotiin siksi, kunnes saattoi tarkemmin tulonsa määrätä.
Olipa se hurmaava, onnellinen hetki. He eivät pitäneet lukua pahasta säästä ulkona, tahi oikeammin, he eivät havainneet sitä.
"Jos sinä, Anna, olisit pysynyt poissa", sanoi eversti, "niin mikä kaipaus sitte olisi sydämessäni ollut! Nyt ilo on sekoittamaton."
Anna hymyili ja suuteli hänen kättänsä, vaan ajatteli samassa, ett'ei hänen oma ilonsa kuitenkaan ollut sekoittamaton; hän oli niin kummallisen levoton ja sanoi ensi kerran itselleen: kenties sinä erehdyt, ehkäpä hän pitääkin jostakin toisesta.
"Äiti", hän kysyi hetken perästä, erinomaisen ahkerasti neuloessaan, "tietääkö Kustaa, että minä jätin kodin?"
"Hän sai sen vähän ennen sairastumistansa tietää, ja nuori laivalääkäri kertoi minulle, että hän taukoamatta houraili siitä. Paino on ylen suuri, Anna uupuu, sanoi hän houreissaan; se vanha mies on niin hirveän raskas; Klaara on kuollut, eikä kukaan, paitsi minua, tahdo häntä auttaa, enkä minä kykene, minä olen taottu kahleihin, vaan minä tahdon ne murtaa. Kärsi vain lyhyt hetkinen, rakastettu tyttöni, niin minä tulen! Eivätkö nuo olleet merkillisiä sanoja, Anna? Ennen en ole tahtonut tätä kertoa pelosta, että murehduttaisin sinua, mutta nyt, kun hän elää ja tulee takaisin, niin arvelen, että sinua ilahduttaa tietää, kuinka rakas sinä hänelle olet — eikö niin?"
"Niin, äiti." Neula lensi niin nopeasti ylös ja alas, että eversti tuli aivan kärsimättömäksi.
"Pane pois tuo ikävä työ", hän pyysi, "ja tule tänne luokseni; minun kukkani on niin vaalea vielä, mistä se tulee?"
"Tänään täytyy sinun, lapsi, panna musta pukusi pois", kuiskasi everstinna, "ja laittaa hiuksesi entiseen tapaasi; se on isään hyvän vaikutuksen tekevä."
Ja niin se tekikin. Anna näytti aivan miellyttävältä vaaleassa leningissä, ja vaikka hän ei ollut niin kukoistava kuin ennen, niin hänessä oli jotakin suloista, lempeätä, puhdistettua, jota häneltä ennen oli puuttunut.