"Olen vähällä kadottaa ymmärrykseni, luulen ma!" Hän heittäytyi synkkämielisenä vuoteelleen.
Kun Erkki heräsi, niin virrenveisuu taas hänelle kuului papin huoneesta.
"Kas niin, nyt ne alkavat taas!" hän ajatteli, mutta siitä ei tullutkaan enempää. Hetken perästä kolkutettiin ovelle.
"Sähkösanoma teille, ihan varmaan joulutervehdys."
Hän aukaisi sen. Siinä oli vain: "Älkää unohtako tanssiaisia!" ynnä asioitsijan nimi.
Erkki hypähti kiireesti ylös, ikäänkuin olisi hän yht'äkkiä vapaaksi päässyt. Siinähän oli keino päästä pois, pois kaikesta tuosta näkymättömästä, joka riivasi mielen ja sitoi ajatukset. Kotona oli hän paremmin onnistuva tulemaan selvyyteen itsensä kanssa.
Perhe istui juhlallisen teepöydän ympärillä aamulla, kun hän tuli sisälle ja kertoi, mitä sähkösanoma sisälti.
"Lähdetkö?" kysyi Sven, terävästi katsahtain.
"Ajattelin lähteä, jos se päinsä käy."
"Minä luulen, että ainakin joku tänään kaupunkiin matkustaa." Äiti, näin sanoessaan, katsoi lempeästi häntä. "Mylläri varmaan menee vastanaitua tytärtänsä katsomaan ja on siellä yön. Ihan luonnollista on, ett'ette tahdo tanssiaisista pois jäädä, onhan kyllin tiettyä, miten viehättäviä tanssiaiset nuorisolle ovat. — Mutta tulettehan takaisin, toivon minä?"