"Kuinka tutkinnossa kävi?"
"Hyvin; minä istun toisena luokassa."
"Onko todistuskirjaasi usein a tullut?"
"On kyllä, toisinaan, vaan minulla on myös yksi c", hän lisäsi ajattelevasti.
"Minä tuon terveisiä isoisältä sinulle, Juhana. Jos oikein ahkera ja kiltti olet, niin luulen, että saat käydä häntä ensi kesäluvalla katsomassa. Sinä et usko, kuinka suuri puutarha siellä on, ja siellä on kiikku ja keinulauta, ja kirsikoita, karviaismarjoja ja kukkia loppumattomasti. Isoisällä on myös pieni varsa, joka siksi tulee niin suureksi, että sinä saatat sillä ratsastaa."
"No, eihän nyt? Oi, Elisahet, kerro enemmän!"
Hän istuutui rauhaan lähelleni ja unohti sekä viilin että munakokkelin.
"Hyvänen aika, kuinka neiti on maalla laihtunut!"
Piika seisoi ovella ja tarkasteli minua ihmetellen.
"Hän on vähän matkasta ransistuneena; siinä koko syy;" (äiti punastui kovin, luullen minun loukkaantuvan) "sinun täytyy mennä aikaisin levolle, armas tyttöni; yhden yön uni on sinulle entisen muotosi antava."