Äiti itse riisui häneltä raskaan päällystakin, otti hänen kätensä molempain käsiensä väliin ja puristi sitä sydämmellisesti.
"Lämmin kuppi tekee teille hyvää", sanoi rouva, "me tosin istumme jo teepöydän ääressä, vaan teidän paikkanne odottaa."
"Hyvää iltaa ja tervetuloa!" He kaikki ympäröivät häntä. Sven laski veljellisesti kätensä hänen kaulailee. "Anna anteeksi!" hän kuiskaisi.
Erkki seisoi puhumatta, sanoja ei tahtonut syntyä. Ansaitsematon anteeksi pyyntö! Hän painoi päänsä alaspäin.
"Minä istun hänen viereensä!" sanoi pikku Maikki, työntäen Sveniä hyväillen sivulle. "Oliko tanssiaisissa hupaista?"
"En juuri voi sanoa, Maikki; luulen, että sinulla oli hupaisempi."
Teen juotuaan menivät kaikki tavallisuuden mukaan pianon ääreen, isä yksin seisoi akkunan vieressä, iltataivasta katsellen: rauhallinen ylhäisyys oli hänen olentonsa yli levinneenä.
Erkkiä halutti sinne: hänen täytyi avata isälle sydämensä, vaan kuinka? — hän seisoi hetken neuvotonna, sitte hän lähestyi:
"Iloista joulua!"
Pappi käänsihe ja otti hänet syliinsä.