Ruista leikattiin, oli kuuma, paisteinen päivä; Knut Nielsen seisoi juuri ja hengähti työstään, pyyhkien hikeä otsastaan sekä laskien, milloinka he tulisivat, kun vaunut samassa kääntyivät kulmauksessa.
"Isä!" kuului korkealla ja selvällä äänellä, aivan entiseen tapaan, ja hänen poikansa, hänen oma poikuensa juoksi reippaasti alas vaunuista, yli ojan, suoraan hänen syliinsä: "Isä!"
Hän oli tullut vielä korkeammaksi ja kauniimmaksi, ja niin hienolta hän näytti verkatakissaan ja valkoisessa, paidankauluksessa. — Muu leikkuuväki seisahtui työstään katsomaan.
"Oi, isä, minä olen niin iloinen, niin iloinen!" Siinä silmänräpäyksessä täyttyi Knut Nielsenin sielu ylpeydestä, ei kiitollisuudesta, vaan ylpeydestä. — Tuo yksinäinen vanhus seljapuun alla olevalla penkillä muisti sen nyt, katuen sitä.
Nils'illä oli koko joukko kerrottavaa isälle, ja hän tahtoi hänelle paljon opettaa; jahka hän vain itse tahtoisi, niin se kyllä kävisi päinsä, yksimpä latinakin, mutta siitä Knut kieltäytyi heti. Kun poika oli pieni, niin hän saattoi silloin paremmin seurata muassa, mutta nyt asiain tutkiminen kävi liian nopeasti, ja silloin tällöin kuului kärsimättömästi: "Kovin ikävää, kun et sinä tahdo oikein käsittääkkään"; mutta he iloitsivat kuitenkin suuresti siitä, että saivat yhdessä olla.
"Pysy Jumalassa ja pyri eteenpäin", sanoi isä hyvästijättäessään, ja Nils katsoi häntä suoraan silmiin sekä sanoi: "Sen teen; mutta jahka oman pappilan saan, niin sinä olet asuva luonani, isä."
Monta kirjettä ei tullut, mutta postinkuljettaja pysähtyi toki silloin tällöin torpan ulkopuolelle, katsoa pilkisti pahankurisesti yhdellä silmällään ja sanoi, lyöden rasvaista, mustaa postilaukkua:
"Minulla ei ole yhtään kirjettä teille, ha, ha, ha!" — ja silloin tuli kirje esille.
Knut Nielsen saattoi postinkuljettajan askelista kuulla aikaa ennen, kuin hän sitä näkikään, oliko kirjettä muassa taikka ei.
Ystäville ja naapureille hän oli vähitellen tullut ikäänkuin vieraaksi ja eli omaa, hiljaista, levollista elämäänsä, iloisena toivossa ja tulevaisuuden unelmissa pappilasta.