Tie oli liukas, ja hevonen pelkäsi punaisia liekkejä; mutta sen herra ei säästänyt sitä, vaan kannusti sitä yhä rivakkaankaan juoksuun. Vähän väliä puhkesi hänen sisässään riehuva kapina yhteen ja toiseen huudahdukseen:
"Itsekkäisyys, itsekkäisyys, sinä se olet, joka hallitset, sinä, sinä yksin! Kas, nyt juoksee kansa kaikkialta auttamaan ja pelastamaan, miten sanotaan; mutta kuinka usein riennetään vain ryöstämään sitä, jonka liekit ovat säästäneet. — Uhkamielinen, ilkeä poika! Mutta ole varuillasi, minä olen raudasta! Minä en usko missään olevan hyvää; kaikkialla itsekkäisyyttä, itsekkäisyyttä; mairittelua hyvän työn edellä, kiittämättömyyttä jälkeenpäin. Mitään hyvää ei ole minussakaan, ja miksikä sitä olisikaan? Kenkään ei ole mitään uhrauksia minun tähteni tehnyt enkä minä kenenkään tähden; se lyö yhteen; itsekkäisyyttä, itsekkäisyyttä!"
Hän veti ohjista ja ajoi nelistä, synkkämielisenä, yhtä vääränä itseänsä kuin muitakin kohtaan.
"Uskoisinko", hän jatkoi, ottamatta vaaria hevosen kompastumisesta, "että korkeampi olento johtaa asiain menoa, huolii siitä, mitä me matoset toimimme; en, en, en, sitte ei kävisi siten kuin käy; sokea sattuma hallitsee, se ainoastaan! Eteenpäin, eläin, eteenpäin!"
Mutta hevonen ei tahtonut eteenpäin; se peräytyi siltä peilikirkkaalta jäätiköltä, joka pumpulta antautui provessorin huonetta päin. Kuun valo, tulipalo ja valo akkunasta, jonka ääressä tytöt seisoivat, teki seudun kirkkaaksi kuni keskellä päivää.
"Sokea sattuma, se ainoastaan! Eteenpäin! Minä en anna myöten!"
Nämät sanat olivat tuskin ratsastajan huulilta tulleet, ennenkuin hän makasi kivimuuria vastaan heitettynä, ja vapautunut hevonen, omasta rohkeudestaan peljästyneenä, nelisti takaisin.
Julia ja Camilla kiirehtivät ulos ja onnistuivat yhdistetyin yrityksin nostaa vieraan ylös. Hän tunsi tuimia tuskia käsivarressa ja päässä; toiselle jalalleen hän ei voinut nojata, ja ainoastaan suurella vaivalla hän, molempien tyttöjen johtamana, saattoi huoneesen hoiperrella. Siellä hän nyt virui sohvalla eikä voinut, vaikka hänellä olikin luja tahto ja suuri itsensä hillitsemisen voima, tuskanhuudahdusta estää.
"Minä en voi sitä auttaa, nuoret neitini: minun on pakko tehdä teille se haitta, että kuolen täällä."
"Voi, ei, Jumalan avulla, ei! Kun meillä vain ei olisi niin pitkää matkaa tohtorin luokse."