Tukkukauppijas rypisti otsaansa.
"Niin, tiedäppäs, jos pappi ja asioitsija rinnattain pannaan, niin pidän toki papin parempana."
Rouva Johnson ja Elsa — joka nyt oli täysikasvuinen kaunis neito, aivan kuin viimeisestä muotilehdestä leikattu — tekivät tuon matkan naurunalaiseksi ja ivasivat Erkkiä; Erkki lopullisesti harmistui ja kyllästyi siitä, jopa melkein halusi jättää koko retken siksensä.
Jos minulla vain olisi sopiva este! ajatteli hän vielä joulun aaton aattona, Svenin asunnolle mennessään. Pappilan vaunut olivat kuitenkin jo pihalla, ja Sven seisoi ovella, koreja ja paketteja ympärillään.
"Hyvä, että tulitte ajoissa! — Isäni on lähettänyt teille turkkinsa. Me saamme vinhaa tuulta ja kylmää aukialla, sanoo Olli. — Kas niin, nyt istumme mukavasti, eikö totta? — Levitä kaikki purjeet, Olli, meidän täytyy olla kotona ennen teenjuontiaikaa."
Kuinka sydämellisesti iloinen oli Sven, sitä oli hänen mahdoton salata, vaikka hän hillitsi itseänsä Erkin tähden; se tapakin, jolla hän katseli ympärilleen ja huurteista sumua syvään sisäänsä hengitti, ilmaisi hänen mielentilansa. Sydämmellinen riemu oli hänen äänensä soinnussa, niissä Ollille tehdyissä, pikaisissa kysymyksissä, joiden alkuunpanijana oli lyönti Ollin harmaalle viitalle, niimpä siinä tavassakin, millä hän äidin hauraita, herttaisia, joulukuuseen pantavia tavaroita sisältävästä korista kiinni piti ja sen kannen alle tirkisti. Hän tuskin saattoi järjellisen ihmisen lailla istua alallaan istuinpaikallansa. Erkki tarkasteli häntä uteliaasti ihmetellen sekä tuntien, ett'ei hän itse ollut milloinkaan iloisena ollut.
"Täällä on kaunista, eikö totta? Tällä matkalla kuljetaan monen metsän ohitse ja läpitse. Te saatatte nähdä Furejärven tuolla kaukana, jos nousette seisomaan; — niin kototie on herttainen tie!"
Erkki ei nähnyt juuri muuta kuin sumua, joka peitti kaikki yksitoikkoiseen vaippaansa. Hän istui toki lämpöisesti ja hyvästi papin karvaisissa turkeissa, ja neljä tuntia kuljettua oltiin määrän päässä.
Koiran haukunta ja iloiset tervetulohuudot ottivat heidät vastaan; valo salista loisti ystävällisesti pihalle, lämmin ilmavirta aaltoili avonaisesta ovesta heitä vastaan.
"Isä!"