"Kysypäs tältä herralta, oliko valetta että minua pakotettiin viemään polttopuut Saramäelle. — Tuo väittää, ett'en ensinkään ollut metsässä, että sen valehtelin alusta loppuun, ja hän tahtoo antaa minulle siitä selkään. — Kysypäs vaan herralta, jos uskallat?" Pojan silmät säihkyivät.
"Poika on puhunut totta, on väärin rangaista häntä ja vielä enemmän väärin vietellä häntä varastamaan."
"Jokainen vastatkoon itse puolestaan."
Vaimo heitti vieraasen epäilevän katseen ja vetäen repaleisen huivinsa paremmin ympärilleen, puikahti hän sisään tupaan.
"Löikö hän sinua?"
"Kyllähän hän koetti, mutta minä pidin puoleni. Päivä päivää saan enemmän valtaa hänen ylitsensä."
"Vaiti, — joka päivä, jolloin niin käy saat vähemmän valtaa itsesi yli. — Katso minuun poika, ethän ole ostettu etkä myötykään. — Toimitanko niin että saat lähteä täältä?"
"Minä lähden mieluumminkin jo tänään kuin huomenna."
"Ja tahdot totella?"
Pekka vaikeni, hänen mielessään kuohuivat ankarat asiat vastakkain, hänen tuli halu paeta pois, kauvas pois, mutta myös halu heittäytyä tämän vieraan jalkoihin. Ensin hän vaaleni, sitten punastui, silmät osoittivat sisällistä tuskaa.