"No?" kysäisi Juho melkein lempeällä äänellä, vahva käsi lepäsi taas pojan olkapäällä.
"Tahdon koettaa —"
"Enempää en vaadikaan. — Huomenna palaan. Räätälit ja suutarit, huomaan, saavat paljon työtä sinun tähtesi." Hän nyykäytti päätänsä rohkaisevaisesti ja meni.
Poika jäi liikkumattomana ja epätietoisena seisomaan. Mitä häneltä oikeastaan vaadittiin? Eikö olisi parempi jäädä tänne jatkamaan vihelijäistä elämäänsä, kuin luopua uhkeasta ynseydestä, valeesta ja hurjuudesta? Hänestä tuntui, niinkuin olisi hänen pitänyt luopuman itsestään. — Mutta sittenkin — hän oli taputellut häntä poskelle ja nuori neiti oli ottanut hänen lakkinsa maasta. — Pekka viskasi lakkinsa ilmaan, valmiina heittämään henkensä heidän kahden edestä; — mutta se totteleminen! — Hei, miten ämmää tuolla sisällä harmittaisi, jos hänestä tulisi kelpo mies. — Entäs tuo mokoma sitten, joka oli ennustanut häntä vankeuteen — hän oli kuullut joka ainoan sanasen. — Hän puristi nyrkkiänsä vihasta.
"Pyri hyväksi pojaksi", oli kuoleva äitinsä sanonut, mutta hän ei ollutkaan pyrkinyt hyväksi, tuntuipa kamalalle pimeässä kulkea kirkkomaan ohitse. — Joskus oli hän kuitenkin pitänyt huolta köyhän haudasta, vaikk'ei tänä vuonna. Ennenkuin hän oli lähtevä, oli hänen sinne meneminen, sitä katsomaan. Ja jos hänestä aikaa voittaen jotakin tulisi, toimittaisi hän kiven haudalle sekä aidan sen ympärille, se nyt oli totta tosiaankin tapahtuva.
Tohtori seisoi ovella, Juhon tullessa kotiin. "Nyt jo", sanoi hän tyytyväisenä, "me arvelimme jääväsi sinne. Vaimoni kanssa puheskelimme juuri sinusta, meidän mielestämme on aivan turhaa, että lähdet niin pian. Eihän sinua siellä tarvita ennenkuin heinä-aikana? — Kas niin, taivu vaan kauniisti pyyntööni!"
"Ei tarvita ensinkään mitään taivuttamista, jään aivan mielellänikin.
— Täällähän on hyvin kaunista", lisäsi hän selitykseksi.
"Aivan niin!" Tohtori vilkutti vähän silmiään, mutta hillitsi halunsa leikinlaskuun. "Käy istumaan Juho, ja pidä meille esitelmä hedelmäpuista; mitä sanot puutarhasta?"
"Tuskinpa olen sitä nähnytkään, ja hedelmäpuistossa en ole ensinkään ollut, perhe kutsui minun päivällisille huomenna; syötyämme menemme katselemaan kaikkia ihanuuksia."
"No, sallitko minun kysellä ajatustasi rouva Lindestä?"