"Luulen häntä kovasydämmiseksi ja suunnittelevaksi vaimoksi, joka kuitenkin suunnitteluissaan hairahtuu, sentähden että itserakkaus häntä sokaisee."
"Kas kuinka vaimoni myöntäväisesti nyykäyttää päätänsä, joka sanalle; niin säälimättömät ovat naiset. — Nyt on miehen ja lasten vuoro?"
"Kapteeni on näköjänsä hyvä, mutta miehestä, joka unhottaa asemansa omassa talossaan, ei ole paljon sanomista. — Tyttäriin tuskin katsahdin. Poika on, niinkuin isänsäkin hyvännäköinen, mutta muutoin aika huitukka."
"Sellaisten ihmisten vertaiseksi emme me voi pyrkiäkään; sehän on luonnollista että katsot heidän seuraansa paremmaksi."
Juho löi häntä muhoillen olalle. "Lörpöttele sinä vaan."
* * * * *
Päivällispöytä Saramäellä oli seuraavana päivänä juhlalliseksi koristettu; harvat ruokalajit, mutta erinomaisen hyvät, sekä viini olivat tuntijoita varten. Vierasta otettiin vastaan kuin vanhaa ystävää ainakin.
Kaikessa tässä oli jotakin, joka vaivasi teeskentelemätöntä ja suoraa Juhoa; kukaan ei vastenmielisemmin kulkenut valheen kengissä. Hän oli melkein kieltämäisillään, kun rouva Linde tarjoutui hänen pöytään talutettavakseen. Seura oli pieni; silmä etsi turhaan Mariaa.
"Kiitos!" Rouva Linde taputteli hänen kättään. "Haette poikaani —
Aatto raukan täytyy olla hyvin tarkka ruokiensa valitsemisessa, ja syö
sentähden yksin; me viemme ruoan puutarhaan hänelle. — Mitä nyt,
Maria?"
"Aatto lähetti minua hakemaan lohta, täti, mutta niinkuin tiedätte, on se häneltä kielletty."