"Jumalan avulla."
"Käy ilman-henki", Aatto nousi istualle, "tahtoisin mielelläni toisen viitan, Maria, sekä eilisen päivän sanomalehdet."
"Tuo samalla silmälasinikin", jatkoi rouva Linde, "sekä punainen neuleeni — en muista, minne sen jätin. — Katso myös onko nurkkakaappi lukossa ja tuo avain minulle."
"Neiti", neiti Schwalbe pysähdytti Marian, "noutakaapa samalla huoneestani hieno pitsihuivini."
Juho seurasi katseellaan poisrientävää, kuinka altis hän oli kaikkia palvelemaan. Onnellinen se, jolla olisi oikeus kohottaa hänet kunniapaikalle jo palvella häntä, arveli hän.
Kauvan ei kestänyt ennenkuin Maria palasi, tuoden muassaan pyydetyt kalut. Juho ei vielä tuntenut mitään halua nousemaan, vaikka kapteenin karttuva kärsimättömyys ilmautui kehoittavasti möristen hänen käydä tallustellessaan edes takaisin.
"Maria", serkku katsahti unelijaasti ylös sanomalehdistään, joita lehtiä hän noin kymmenkunta minuuttia oli selaillut, "eipä lasillinen vettä jään kanssa olisi haitaksi."
"Saanko minä mennä sitä noutamaan?"
Vieras nousi äkkiä tuolilta.
"Ette suinkaan! — Olette aivan liiaksi kohtelias. — Maria!"