"Eikö joku naisista laula?" kysäisi Juho, Agatan lopetettua.
"Ei, siihen vaaditaan paljo", Natalia naurahti, "teillähän on niin suuret vaatimukset."
"Yksinkertainen laulu minua miellyttää."
"Maria, nyt on sinun vuorosi", Aatto tuli Juholle avuksi — "kylläpä, äiti; osaa hän! Marialla on pieni sievä ääni."
"Marialla ei ole ollut mitään taideopetusta, ikävä kyllä, mutta hän saattaa itsensä vaan naurun-alaiseksi."
"Suokaa anteeksi rouva Linde", Agata loi ymmärtäväiset silmänsä tutkiellen vieraasen; "Marian ääni on varsin miellyttävä. — Äläpäs nyt pane vastaan! mitä tuo nyt taas oli, jota aamulla lauloit?"
"Aamulaulu — en luullut kenenkään sitä kuulleen. — Pitääkö minun todellakin laulaman?"
Täti istui mykkänä kuin suljettu kirja; Aatto nyykäytti rohkaisevaisesti päätänsä, Juhon katse rukoili.
Hänen laulaessaan, astui kapteeni huoneesen.
"Eikö tuo ole ihastuttavan kaunista kuulla?" kuiskasi hän.