Kala vastaan-otettiin ilonhuudahduksilla, kapteeni sai kuulla kiitosta, vieläpä vaimoltansakin.
"Olettepa reipas nuori nainen", — neiti Schwalbe pani kätensä Marian ympärille. "Kylläpä hän ymmärtää valikoida", ajatteli hän myöhemmin, kun hän, ruotiessaan kalaansa, piti jokaista silmällä.
"Eikö neiti Lindenkin pidä näköalaa katseleman", kysyi Juho atrian jälkeen.
"Tuskinpa enään on aikaa, — enkä luule hänen siitä välittävänkään. —
Onko teillä rahkasoita herra Bruhn? Tämä suo on oiva aarreaitta.
Mennäänpäs likemmältä katselemaan turvetta! — Ei vaan liian likelle,
lapset? — Jätä radake, Natalia; Henrietta sä et saa!"
Kun palasivat, olivat vaunut jo esillä.
Nuorilla tytöillä oli kädet täynnä keltaisia suokukkia, radakkeita ja muistokukkia.
"Varomattomat lapsukaiset", nuhteli äiti.
"Maria ne meille toi", puolusteli Natalia.
"Hän on niin kepeä", selitti neiti Schwalbe, mutta lisäsi osanottavaisesti:
"Ethän vaan tullut kovin märjäksi, Maria?"