"Oi minähän vaan olin kadottanut jotakin ja pyysin saada astua pois, sitä hakemaan; mutta tätini oli kyllä oikeassa, varmaan en kuitenkaan olisi sitä löytänyt."
"Mitä se oli?"
"Kultasormus", vastasi neiti Schwalbe tutkivasti katsellen häntä.
"Sileä kultasormus, jotensakin arvoton", rouva Linde oli äreissään.
"Minulle oli se suuriarvoinen — se on ollut äitini oma."
"Minusta on jo kyllin puhuttu tästä asiasta, Maria."
Huolimatta tästä muistutuksesta, kysäisi Juho:
"Missä luulette kadottaneenne sen?"
"Varmaankin silloin, kun noukin kukkaset sammalsuolla, sormus oli vähän liian väljä ja luikahti välistä sormestani."
"Saat minulta toisen sormuksen", lohdutti kapteeni.