"Hyvää huomenta, setä!" hän juoksi setäänsä vastaan ojentaen hänelle molemmat kätensä, "rakas, rakas setäni!" Pieni pää kallistui hänen rintaansa vasten.
"No, — mikäpä nyt, Maria kulta!"
"Olen vaan niin iloinen! — Hyvää huomenta, Aatto, jaksatko paremmin?"
"Pikkaisen paremmin, mutta kyllin huonosti sittenkin. — Toivoakseni", lisäsi hän suopeasti — "ei äiti siitä pauhannut, että muutaman kerran turhaan kutsuin sinua. — Pitäähän toki olla inhimillinen vaatimuksissaan."
Maria istahti hänen viereensä: "Aina ensi päivästä saakka, kun tulin tähän taloon, olet ollut niin hyvä minulle, Aatto serkku."
"Mitä vielä, olen ollut itsekäs, kärsimätön ja vaativa ja olen semmoinen vieläkin: — Miksikä puhut noin hennosti, kuuluu aivan siltä kuin sanoisit jäähyväiset." —
* * * * *
Juho kulki edestakaisin kuusistossa; ajatuksissaan hän jo puuhaili valmistaakseen Rantamäellä kaikki nuoren rouvan vastaan-ottoa varten. "Silloin pitää lippujen liehuman ja kukkia levitettämän. Päivä, jona hän saapuu uuteen kotiinsa, on kauvan pysyvä pitäjän kaikkien köyhien muistissa."
"Mutta velikulta!" huudahti tohtori serkkunsa avatessa ovea, "missä oletkaan ollut?"
"Jokivaaralla."