"Aina tähän saakka?"
"Etkö jo ulkomuodostanikin sitä näe, Eemil?"
"Näenpä vaan, Juho, että olet löytänyt jonkun johon panet enemmän arvoa kuin omaan itseesi!"
"Marian!"
"Senhän arvasinkin. — Jumala suokoon teille kaikkea onnea! — Löysitpä suuremman aarteen kuin aavistatkaan tahi ymmärrät. — Pikku Maria!" hän näytti tuiki miettiväiseltä: "vai niin, hänellä ei ollut mitään estelyksiä, toivon minä?"
"Sinä tunnet meidät molemmat", Juho puhui innolla, "enkä kummastele, että minua punnitessasi olet sanomaisillasi minua liian arvottomaksi. — Mikähän se on, joka tekee hänet aivan toisenlaiseksi kuin kaikki muut?"
"Tiedänpä mikä se on: Maria on sydämmessään oikealla tiellä."
"Kiitos, tuo oli totta ja kaunista; minä olen heti ensimmäisestä päivästä saakka sitä tuntenut, voimatta sitä lausua. Hänen sydämmensä on oikealla tiellä."
* * * * *
"On turhaa odottaa miestäni, hän on aina huolimaton. Käykää istumaan tänne minun viereeni neiti Schwalbe kulta! nukuittehan vielä meidän juodessa aamukahviamme ja tarvitsette hyvin vähän aamiaista. Mutta mitä, näyttääpä todellakin siltä, kuin kahvi ei olisi valmista, — Maria!"