"Luin hänelle vähäisen", hän punastui.
Juho nyykäytti hyväksyen päätänsä.
"Hänen huoneensa, mielestäni, ei ole oikein hupaisa. Saanko antaa hänelle nojatuolin — täällähän on niin monta, — ja pikkuisen sievistää kaikkea siellä?"
"Saanko? — ystäväiseni, saathan kaikkea mitä tahdot: sinunhan kaikki on, jok'ainoa hiukkanen."
Kerttu ja Pekka auttoivat Mariaa; pian oli pieni ikkuna jo verholla varustettu ja sängyssä pehmeät patjat. Olli Heikki istui mukavasti korkeanojaisessa tuolissa, hän olisi ollut iloissaan, ell'ei — — "No niin", arveli hän, "eivät muutkaan taida olla minua paremmat."
Kun rupesi hämärtämään istuutui Maria soittoneuvon ääreen.
Juho istui ja kuunteli.
"En koskaan väsy sinua kuuntelemasta, kiitos!"
Hän lauloi monta Juhon lempilauluista ja tahtoi sitten lopettaa; Juho pidätti häntä.
"Nyt joku sinun mielilauluistasi."