Seuraavana päivänä tuli pehtori häntä vastaan hattu kädessä; hän näytti harmistuneelta ja puhui matalalla hillityllä äänellä:
"Suokaa anteeksi, tahdoin vaan kysäistä, isännänkö luvalla, väki joka aamu, kotiin suurukselle mennessä, hukkaa aikaansa?"
"Hukkaa aikaansa?" Juho rypisti silmäkulmiaan.
"Tuolla ylhäällä Olli Heikin luona lauletaan tahi luetaan, ja mikä on uutta on aina viehättävää, niinkuin tiedetään, varsinkin kun saa työnsä keskeyttää — Se tuottaa uusia tapoja, kirkonkäyntiä ja muuta sellaista. Tahdoin vaan sen ilmoittaa."
"Kutsu väki kokoon!"
Pehtori ei ollut hidas tottelemaan, hän näki mieltymyksellä tumman vihanpunan isäntänsä otsalla.
"Oletteko kaikki täällä? — Hyvä. — Tahdoin vaan sanoa että jokainen, jota vaan haluttaa, saa käydä rouvaa kuulemassa, sen verran on aina aikaa, eikä myös ketään kielletä menemästä sunnuntaisin kirkkoon."
Hänen palatessaan sieltä tuli Maria vastaan.
"Juho, armas Juhoni, olenko tehnyt vastoin tahtoasi? — Alussa luin ainoastaan sairaalle ja itselleni, mutta Kerttu pyysi saada tulla kuuntelemaan ja vähän ajan perästä tahtoivat muutkin palvelustytöt ja Pekkakin olla muassa — sittemmin tuli myös talonrenki ja muutamat muutkin. Kestää ainoastaan neljännestunnin, lukea muudan luku Uudesta Testamentista ja laulaa virren säe. — Mutta minun olisi varmaankin pitänyt se sinulle sanoman, sinulta kysymän? Hän näytti aivan katuvaiselta.
"Minkätähden kysymän, tiedäthän jo edeltäpäin vastaukseni: tee mitä vaan tahdot."