"Teidän vaimonne tekee nyt kaikkea, mitä tehdä voi, hän on täydellisesti malttinsa säilyttänyt. Toivon sydämmestäni, että lapsi huomenna on parempi."
Mutta ei hän tullutkaan paremmaksi, päinvastoin ehkä huonommaksi, kahtena seuraavana päivänä vieläkin vähän huonommaksi.
"Maria mitä sinä luulet? — älä katso noin minuun! — mitä sinä ajattelet?"
"Hiljaa, katso hän tuntee sinut ja ojentaa kätensä. — Juho leikki hänen kanssaan!"
"Nytkö leikkiä! — kuinka hän on kuuma, — mitä teemme?"
"Meidän täytyy olla kärsivälliset."
"Kärsivälliset! — Luulinpa sinulla olleen paremman lohdutuksen. — Nyt sinun täytyy käyttää rukousta, tuota rukousta, josta aina puhut, — nyt voimme nähdä sen voimaa!"
Hän tarttui Marian käteen ja sanoi milt'ei käskevästi: "Rukoile lapsesi hengen edestä!"
"Mitä minä muuta teenkään?"
"Tahdon sen kuulla."