Otin työni ja menin Hennylle seuraksi. Hän makasi kärsivällisenä vuoteellaan ja katseli minua ystävällisesti. "Jumalan kiitos että olet täällä", sanoi hän.
Seuraavana päivänä sairastui Louise. Hän itki ja valitti. Menin taas everstinnan luo.
"Eikö pitäisi kutsua lääkäri?"
"Oikein on naurettavaa, kuinka te lapsia hemmottelette. Olenhan sanonut, että hän tulee huomenna."
"Teidän olisi pitänyt kutsua minut aikaisemmin", sanoi lääkäri seuraavana päivänä, tutkittuaan tarkasti potilaita. "Heillä on tuhkarokko. Akkunat ovat niin pian kuin mahdollista peitettävät. — Saisinko kirjoitustarpeita."
"Teillä on tietysti ollut tuhkarokko", kysyi Amalia lääkärin lähdettyä.
"On."
"Minä arvasin sen, mutta minulla ei ole sitä ollut, jonka vuoksi minun täytyy matkustaa kaupunkiin."
"Ja minä en kestä kaikkia näitä toimenpiteitä", valitti rouva
Bärenschild, "minun täytyy myöskin pois".
"Ei kukaan voi pakottaa teitä jäämään, neiti Staal", huudahti luutnantti innokkaasti, "te lähdette myöskin kaupunkiin".