Gustav puhui sydämmellisesti ja kiitellen Christian Örnklosta.
"Mitä Minnan eno oikeastaan pitää liitostanne?" kysyin.
Hän hymyili, ja minä huomasin kuinka hymy kaunistaa vakavia kasvoja.
"Se on hyvin sopiva liitto hänen isänsä tyttärelle. Sitä paitsi luulen sen tiedon enoa rauhoittavan, että Minna on peruuttamattomasti sidottu." —
"Teidän täytyy totella minua, kuin olisitte pieni lapsi", sanoi salaneuvoksetar, kun tulimme kotiin, "ensiksi juotte tämän lihaliemen ja sitten menette nukkumaan".
"Älkää toki semmoista vaatiko! En saata nukkua näin ihanana, valoisana päivänä."
"Te saatatte kyllä ja teidän täytyy se tehdä. Menkää nyt heti, ja neitsy Bagge ei saa teitä jättää, ennenkuin nukutte. Olkaa tottelevainen lapsi ja sanokaa hyvää yötä. Nyt pastori ja minä ajamme tiehemme."
Luulin että minun olisi mahdoton nukkua, mutta kun olin hetken aikaa maannut katsellen neitsy Baggea, joka kaikessa rauhassa istui akkunan ääressä sukkaa kutoen, menivät silmäni ehdottomasti umpeen, ja minä vaivuin uneen hänen sukkapuikkojensa hiljaa, yksitoikkoisesti raksuttaessa.
Kun heräsin, oli aamu. Olin nukkunut seitsemäntoista tuntia yhtä mittaa ja tunsin saaneeni runsaasti uusia voimia. Kiireesti pukeuduin ja juoksin alas puutarhaan. Korvissani soi lakkaamatta: kahdeksantoista päivää, vain kahdeksantoista päivää.
Poimin koko joukon kukkasia, annoin Henrietelle ja Louiselle kummallekin kimpun ja panin yhden tohtorin lasin viereen, ajattelematta tarkemmin, mitä tein.