"Ja muodeista", lisäsi vanhin, "lienee oikeastaan hirveän ikävää kööpenhaminattaresta asua täällä".
Voi, he eivät paljoa tietäneet!
Kamarineuvos puhui toiseen tapaan: "Elämä maalla on terveellisintä ja onnellisinta, lapset. Katsokaa vain neiti Staalia, kuinka reippaalta ja terveeltä hän nyt näyttää, ja kun hän tuli tänne, olisi tyttöä voinut luulla keuhkotautiseksi. Siihen oli syynä pääkaupungin huono ilma ja hieno elintapa."
Kävimme tervehtimässä lähiseudun pappeja ja muutamia muita perheitä. Kaikkialla meidät otettiin vieraanvaraisesti ja ystävällisesti vastaan. Joulun aikaan pidetään täällä kaikkialla pieniä pitoja, ja kun me iloisina ja lämpiminä tanssista ja leikeistä, joita äiti ja Gustav kuitenkin vain syrjästä katsovat, ajamme kotiin kuunvalossa, täytyy meidän aina myöntää että meillä on ollut erittäin hauska, vaikka yksi ja toinen seikka olikin kenties ollut vähän omituista.
Meidän pappi, matami, rouva ja neitsy ovat kaikki suuressa suosiossa kansan keskuudessa. Etenkin on rouva kovin alentuvainen puhelemaan kaikkien kanssa.
Istuessamme yhdessä hämyhetkinä, puhumme usein rakkaista vainajista, isoäidistä, isästä ja Hedevigistä, ja omituista on, etten ole ketään heistä nähnyt, ja kuitenkin ovat he minulle niin rakkaat. Ajattelen omia vanhempiani ja suloista on kuvitella, että heidän siunauksensa, lämmin, harras siunaus, ympäröi äitiä kaikesta hänen sanomattomasta hyvyydestään heidän lastaan kohtaan.
Joka viikko saan kirjeen pieniltä ystävättäriltäni ja kirjoitan heille vastauksen. Huomaan selvästi, että vaikutusvaltani heihin on säilynyt. He pääsevät keväällä ripille ja käyvät sitten meitä tervehtimässä. — Silloin tällöin saan muutamia rivejä salaneuvoksetar Trollelta. Amalia on mennyt kihloihin kosijansa kanssa ja viettää pian häitä.
Äidin veli käy meillä kesäisin. Pidän hänestä paljon, vaikka hänen käytöksensä minua kohtaan onkin vähän omituinen. Epäkohtelias ei hän suinkaan ole, päinvastoin, mutta hän ei voi — tai oikeammin sanoen ei tahdo — mitenkään saada muuta päähänsä, kuin että olen Gustavin sisar.
Karen on ollut täällä pienen seitsenvuotiaan Louisensa kanssa. Oli ollut merkillinen tapahtuma Karenille kulkea vettä myöten höyrylaivassa. Hän oli saanut matkalla kokea äärettömän paljon, enemmän kuin koko elämänsä aikana. Ja jyllantilaiset katselivat Karenia, ja Karen katseli jyllantilaisia.
"Jopa puhuvat kummallista kieltä", virkkoi Karen hymyillen, mutta me ajattelimme, ettei juuri ollut kehumisen varaa kummallakaan puolella.