Hänen sanansa tekivät minuun omituisen valtavan vaikutuksen. Kertomus
tuosta pienestä lapsesta suurella aavalla merellä oli niin liikuttava.
Vahinko vain, että hänen isänsä oli ollut ainoastaan lääkäri
Länsi-Intiassa.
Paitsi opettajatarta ja herra Höppeä oli minulla talvikuukausina kaupungissa ollessamme eri opettajat soittoa, piirustusta ja tanssia varten. Viimeksi-mainittu tuli toisinaan kesälläkin luoksemme maalle, sillä Carl tahtoi, että ryhtini, käyntini ja tanssimistapani olisi moitteeton.
Surkeata on tavoitella täydellisyyttä kohotakseen sen avulla muita korkeammalle. Tosin en tietänyt siten tekeväni syntiä, ja kun me tietämättämme teemme väärin, säälii taivaallinen Isämme meitä ja avaa silmämme, ennenkuin se on liian myöhäistä. Sen uskon varmasti. Minulle on suotu ääretön armo, sillä minä olin kaukana Jumalasta, vaan Hän valvoi parastani ja johdatti minut luoksensa.
Käydessäni rippikoulua pastori Skaun luona olin rakentanut sydämmeni ympärille kaksinkertaiset varustukset. Olin näet ensiksikin päättänyt olla lähemmin tutustumatta tovereihini, joista ei kukaan kuulunut meidän tuttavapiiriimme, ja toiseksi vastustaa eräänlaisia pastorin neuvoja ja kehotuksia, jotka, kuten minusta silloin tuntui, kävivät melkein jumalattomaan suuntaan. Luulin tekeväni vilpittömän lupauksen paeta perkelettä ja kaikkia hänen tekojaan, enkä aavistanut, että kopeus asui sydämmessäni, ja että se juuri on hänen pääominaisuuksiaan.
Koko linna oli täynnä vieraita ripillepääsyni päivänä. Minä olin ilosta aivan päästäni pyörällä, sillä nythän oli vaivaloinen työaikani loppuun kulunut, nyt seisoin täydellisyyksillä koristettuna määrän päässä valmiina niittämään, mitä olin kylvänyt. Sinä näytät epäluuloiselta, Marie kulta, et voi oikein käsittää, että minä, äitisi, ajattelin niin turhamaisia ja syntisiä ajatuksia niin juhlallisena päivänä, ja kuitenkin on se, Jumala paratkoon, täyttä totta.
Seuraavana päivänä antoi Carl minulle äitini koristukset. Hän kiersi käsivartensa vyötäisilleni, suuteli ensi kerran kättäni ja piti puheen, joka selvästi ilmaisi, millä tapaa hän minua rakasti.
"Sinä olet nyt täysikasvuinen, Louise. Olet kaunis, lahjakas, rakastettava, ylhäistä sukua ja voit päästä loistaviin naimisiin. Rikas et sinä itse tosin ole, mutta sitä minä sen sijaan olen, ja koska sinua sydämmestäni rakastan, on se yhdentekevää. Sitä paitsi merkitsevät kreivitär Örnklo'n sukulaissuhteet enemmän kuin rikkaus. Älä siis tyydy vähään, Louise, hylkää ja valikoi, kunnes löydät miehen, joka kaikissa suhteissa sopii sinulle, on ylhäinen, rikas ja samalla kaunis ja rakastettava. Eläkkeesi, 400 riksiä, ei tietysti riitä pukuusi. Minä annan saman verran lisää, ja jos haluat jotain erikoista, jotain erittäin kallista tavaraa, on sinun vain sanottava sananen, niin saat sen. Iloitse elämästä, oma ystäväni, korista itseäsi, huvittele, astu esiin ja saata itsesi huomatuksi. Toivon saavani sinusta paljon kunniaa."
"Minä en voi kärsiä veljeäsi", huudahti Minna keskeyttäen äidin kertomuksen, "oliko tuo sopivaa puhetta semmoisessa tilaisuudessa, hyi!"
"Ja kuitenkin hän rakasti minua, Minna, kuitenkin hän on hyvä ihminen, huolimatta kaikista turhamaisista ennakkoluuloistaan, joihin hän itse ja muut olivat hänet kietoneet. Näen Marien poskien hohtavan kilpaa sinun poskiesi kanssa. Minäkin punastuin veljeni sanoista enkä kiellä ylpeyteni nousseen ajatellessani, että kaikkia erinomaisia ominaisuuksiani pidettäisiin keinona edullisen avioliiton solmimiseen."
Jonkun aikaa sen jälkeen matkustimme Italiaan, jossa tutustuin professori Langeen. Taiteilijana oli hän arveluni mukaan tavallaan seremonia-sääntöjen ulkopuolella, ja minä olin häneen hyvin mieltynyt. Kaikki oli hänelle niin tuttua, Rooma oli kuin puoleksi hänen kotinsa, ja suurella hyväntahtoisuudella hän sitä meille näytteli ja selitti sen merkillisyyksiä. Tosin hän oli yhtä hyväntahtoinen muutamia muita tanskalaisia naisia kohtaan, jotka mielestäni eivät millään tavoin huomiota ansainneet, ja se ei minua miellyttänyt. Mutta hän oli nero, suuri nero, ja niille on paljon anteeksi suotava, niin ajattelin.