"Antakaa vähän rahaa", pyysin minä.
"Vähän rahaa", toisti hän matkien ääntäni, "isäsi hautajaisiksi, eikö niin? Tai lääkkeiksi sairaalle äidille? Mutta oikeastaan ostaaksesi itsellesi rintasokeria, vai mitä? Niin, niin, kyllä minä tuommoiset pikku tytöt tunnen."
Sitä sanoessaan veti hän minut etehisen läpi kauniiseen, suureen huoneeseen, jossa oli valmiiksi katettu komea ruokapöytä ja räiskyvä takkavalkea.
"Täällä et saa penniäkään", virkkoi hän nostaen minut istumaan tuolille, jonka hän siirti lähelle valkeaa, "olet tullut väärään paikkaan, tupukkani".
En ollut koskaan nähnyt niin komeata huonetta. Lattiata peitti pehmeä, kirjava matto, paksut keltaiset verhot riippuivat akkunain edessä, pyöreä pöytä oli täynnänsä herkkuja, vaikka se oli katettu vain yhdelle hengelle, tuolle vanhalle herralle. Hän katseli minua ystävällisesti, mennä liikkasi sitten pöydän luo, asetti toisen jalkansa, joka oli kääritty paksuksi mytyksi, korkealle jakkaralle ja asettui istumaan.
Hänen lautasellaan oli useita sanomalehtiä, ikäänkuin hänen olisi pitänyt nekin syödä, mutta hän työnsi ne syrjään ja siveli voita toiselle leipäviipaleelle toisen jälkeen semmoisella kiireellä että oikein lämpeni, kunnes lautanen oli täynnä. Sen jälkeen pani hän eri aineksia jokaiselle voileivälle ja ojensi minulle kaikki tyyni.
Lämmin raitis ilma ympäröi minua ja minä söin jotain semmoista, joka maistui niin hyvälle, että vanha vehnäleipä joutui kokonaan unohduksiin. Sen lisäksi katseli vanha herra minua oikein lempeästi silmälasiensa takaa. Tunsin itseni onnelliseksi.
Kun olin syönyt, ojensi hän minulle lasin, jossa oli jotain punaista nestettä. Minä join kiivaasti, mutta se poltti kurkussa, ja minua rupesi kovasti yskittämään. Vanha herra löi minua selkään, kunnes yskä lakkasi, antoi minulle sitten sokeripalasen ja työnsi minut hiljaa ulos huoneesta, mutta ennenkuin hän sulki oven, nyökäytti hän minulle päätään ja virkkoi:
"Pistäydy joskus vastakin tänne, pienokainen, mutta rahoja et koskaan saa, et koskaan."
Tunsin itseni niin lämpimäksi, niin kylläiseksi ja iloiseksi. Olin saanut luvan tulla sinne toistamiseen ja sitä kannatti ajatella ja siitä iloita.