Ilma huoneissa kävi minulle liian raskaaksi. Juoksin ulos pieneen puutarhaamme, jossa en ollut käynyt yli kuukauteen. Silloin se oli ollut autio, talvisen lumen peittämä, mutta nyt se oli ikäänkuin ihmeen kautta, kuten minusta tuntui, puhjennut täyteen kevätkukoistukseensa. Pähkinäpuut olivat tuoreen vihreät, syreenit kukkivat, tulpaanit loistivat kirjavissa puvuissaan, linnut lauloivat, kirsikkapuun valkokukkaiset oksat huojuivat leppeässä kevättuulessa.
Minut valtasi sanomaton onnen tunne. Lankesin polvilleni ja rukoilin kuiskaten: "Suo minulle anteeksi, Jumala, etten murheen hetkellä täydellä luottamuksella sanonut: tapahtukoon sinun tahtosi."
Kun tulin sisään, istui Minna kirjoittamassa.
"Onneni oli niin suuri, Marie, etten voinut sitä yksin kantaa, vaan täytyi minun siitä jakaa professorille ja pastori Skaulle."
Hän oli niin suloisen näköinen. Hänen poskensa olivat jälleen käyneet ruusunpunaisiksi. Näytti siltä kuin yövalvonta ja ponnistukset, nyt kun suru oli poissa, eivät olisi jättäneet häneen mitään jälkiä.
Kun äiti vihdoin heräsi, näytti hän hyvin voimattomalta, voimattomammalta kuin ennen, mutta hän oli aivan tyyni ja täydessä tajunnassaan. Hän nyökkäsi minulle, veti pääni alas tyynylleen ja suuteli minua otsalle.
"Nyt sinä pian paranet, äiti kulta."
"Niin, minä voin sen nähdä niin hyvin yhtäältä kuin toisaaltakin", kuiskasi hän ja katseli hymyillen ensin Minnaan ja sitten minuun.
Seuraavana päivänä istuutui tohtori Stub sohvaan, osotteeksi että hänellä oli meille tavallista enemmän sanottavaa.
"Tauti, tulehdus, on pian kokonaan parantuva, mutta sitä tulee seuraamaan jotensakin pitkällinen, joskaan ei tuskallinen eikä sairaalle epämiellyttävä, heikkous. Sitä on valvottava suurella tarkkaavaisuudella. Lämpimämpi ilmanala olisi paras keino, mutta joka tapauksessa on teidän muutettava maalle, sillä puhdas ilma on potilaalle aivan välttämätön. Joka iltapuoli täytyy äitinne päästä ajelemaan. Hänen ravintonaan pitää pääasiallisesti olla metsänriistaa, ostereita, väkilientä. Myöskin pitää hänen saada lasillinen hyvää viiniä aamu- sekä iltapäivin. Koska paraneminen näin huomattavassa määrässä edistyy, arvelen minä, että piankin voitte matkustaa maalle."