"Voi, kun minä en opi läksyäni!"
"Ehkä minä voin auttaa sinua, pikku Louise."
"Ei, sitä ette voi, sillä se on ranskankieltä."
"No, sitä parempi, sitä osaan jotensakin hyvin."
"Osaatteko te ranskaa? Sitä ei ole kukaan muu mamseli osannut."
Kukaan muu mamseli! Minua kauhistutti.
"Onko täällä siis ollut monta ennen minua?"
"Josko täällä on ollut! Täällä on ollut mamseli Paulsen, jolla oli punainen nenä; silloin olin aivan pieni, ja mamseli Jensen, joka aina tahtoi ulos, ja mamseli Schaum, joka pantiin pois, siksi että hän oli nenäkäs, ja mamseli Munk, joka särki niin paljon tavaroita, ja mamseli Olsen, joka myös oli nenäkäs ja varasti sokeria ja rahoja äidiltä, ja mamseli Schmidt, viimeinen, jota sanoivat hutilukseksi, ja monta muuta on täällä ollut, joita nyt en muista."
Eipä tuota kaikkea ollut hauska kuulla. Kaikki everstinnan kokemukset tulivat tietysti minun niskoilleni. Minkähän mainesanan minä saisin pois lähdettyäni?
"Tahtoisiko mamseli auttaa minuakin", kysyi Henriette.