"Oikein kernaasti." Suutelin häntä otsalle. Hän katseli minua hiukan kummastellen, mutta kuitenkin ystävällisesti.
"Kertokaa meille vielä jotakin."
Kerroin heille "Uloimpana meressä" nimisen pienen tarinan, kerroin sen enemmän itselleni kuin lapsille ja sain siitä lohdutusta.
Seuraavana aamuna istuin arkihuoneessa kukkaroa viimeistelemässä. Ulkona oli kirkas ja kaunis sää. Tiesin, että he olivat lähteneet kaupungista, että vierivät kauas pois, ja että olin yksin, ilman ainoatakaan ihmistä, joka olisi voinut minua lohduttaa.
"Hyvää huomenta, mamseli Staal, no, kukkarohan on kohta valmis. Tiedätte kai, että Amalia on sen itse valmistanut. Hänen on tapana valmistaa kaikenlaisia töitä samalla tapaa. — Me molemmat olemme aikaisia ja saamme nyt huvittaa toisiamme miten parhaiten taidamme, kunnes muut tulevat."
En keksinyt mitään sopivaa vastausta, jonka vuoksi olin vaiti. Luutnantti rummutteli akkunanpieltä, avasi pienen lippaan ja sulki sen jälleen — hänen täytyi, kuten huomasin, aina jotakin hypistellä — ja jatkoi:
"Puhuimme äskettäin kansallisuuksista. Myöhemmin tulin ajatelleeksi, että eri kansallisuuksilla on kullakin edustajansa tässä talossa. Lankoni, kiivas ja rajuluontoinen, mutta pian leppyvä, rehellinen ja vilpitön, voimatta kuitenkaan voittaa komeilemisen ja liioittelemisen halua, on tietysti saksalainen. Amalia, vallanhimoinen, kopea, hän, joka syrjäyttää kaiken muun saadakseen tahtonsa täytetyksi, on venakko. Sisareni — no, onneksi on hän harvinaisuus kaikkialla. Ja te, puhun suoraan, mamseli Staal, te, joka aina näytätte niin tyyneltä, ja jonka katseesta selvästi ilmenee: kolmen askeleen päähän minusta, mutta ei lähemmäksi, te olette englantilainen missi. No, onpa hauska nähdä, että voitte nauraa. — Minä olen ranskalainen, kohtelias, hyväluontoinen, pintapuolinen ranskalainen, joka ei tee pahaa eikä hyvää. Louise ja Henriette ovat, Jumala paratkoon, nuori Tanska!"
"Minä toivon parasta nuoresta Tanskasta."
"Sitä minä en voi, ellei Englannin vaikutus mahdollisesti saisi aikaan ihmeitä. Mutta, en ole vielä lopettanut: Espanjatarta, donna Grandezzaa, joksi minä häntä sanon, ette vielä ole nähnyt. Kukkaron, jota pitelette, on Amalia laatinut hänelle. Hän on vanha nainen, Amalian isoäidin sisar. Oletteko koskaan kuullut puhuttavan salaneuvoksetar Trollesta?"
"En."