Laulan suulta laihemmalta,
Wieretän wetosemmalta,
Kulun iltani kuluksi,
Wähän päiwän wietteheksi, —
(Toisinto).
Sanat "laihemmalta" ja "wetosemmalta", "kulun" (joka tässä merkitsee wähäarwoisen) ja "wähän" "kuluksi"? (tässä merkitsewä yhtä kuin) "wietteheksi" owat näin paremmin toisiensa mukaiset. Woitoksi on myös toiseen säkeesen tullut murto, mutta siihenpä tulee laskurisko tawuussa sem, joka ehkä lieneekin syynä siihen, etteiwät laulajat itset oleʿ tätä paikkaa näin käyttäneet. Wiimeisessä säkeessä huononee myöskin sointo. — Säkeissä:
"Kulki kuusissa hakona,
Petäjäissä pehkiönä,"
olisi wiimeinen sana parempi pölkyn päänä (toisinto), joka merkitsisi mukaisemmin yhtä kuin myös hakona (merkitsee maatunutta ja wettynyttä puuta, ei hawua (barr), niin kuin Länsi-Suomessa.) Sointo, ehkä muuttunut, ei oleʿ kuitenkaan tullut wi'alliseksi (katsoʿ sen selitys).
Koska kertosäkeiden sanat owat toisensa wastaawia merkityksen puolesta (synonyma), niin on usein esisä'eʿ sen siwullisena, niinkuin säkeissä:
"Pannos nyt käsi kätehen,
Haka toisehen hakahan,"
jossa ei toista ymmärrettäisi ilman ensimäisettä, mutta kyllä ensimäinen ilman toisetta. Muutenkin pitää esisäkeen aina oleman täydellisen lauseen. Siis ei niinkuin säkeet:
"Osmotar oluehensa,
Kapo pisti kaljahansa,"
jota owat pannut wäärin päin taikka jälkisä'eʿ ensimäiseksi.
Woiwat kertosäkeet monella muullakin tawalla wastataʿ toisiansa, niinkuin Kalewalan 1:sessa runossa säkeessä 257 säkeesen 267, ja säkeestä 302 loppuun astiʿ. Käytetään samassakin säkeessä kertoja, niinkuin on: