Tälläkin keinoin tulee laskurikko wältetyksi.
Suomen kielessä käytetään sanoja, jotka erinomatsen somasti ja kuwaelewasti jäl'itteleewät kaikenlaisia ääniä, ja woiwat siis kutsuttaaʿ äänisanoiksi (onomatopoëtiska ord). Sellaisia owat: kähäjää, wapisee, urisee, paukkaa j.n.e. Usein tapaeleewat ne muutakin, niinkuin ihmisien kaltaisuuksia j.n.e., owat kokkasanoja, esim. kuhnus, rahnus, wenkaleʿ, j.n.e. Sellaiset sanat hywin käytettyinä tekeewät runon somaksi, lystiksi ja teräwäksi, niinkuin säkeeissä:
"Astuaʿ taputteleepi,
Käyäʿ luikerrehteleepi."
Äänisanoissa tapautuu wälistä ts, joka pitää äännettämän niinkuin jo neuwottiin, ja ei eri tawuihin eri murteiden jälkeen, sillä siitä tulisivat sellaiset äänisanat warsin tärwiölle, ja tuskin tapaelisiwat jäl'iteltäwänsä ääntä, niinkuin säkeissä:
"Reki rautainen ratsasi,
Kaula patwinen patsasi" ja myös:
"Kalat liiwaksi litsotti,"
Näissä pitäisi siis oleman: razasi, pazasi, lizotti.
Äänisanat muuttaawat kerrottuina wälistä alkutawuunsa parantaaksensa sointoa, esim.
"Kirwes kilpisty kiwestä,
Kalpistihen kalliosta,"
Saman tekeemät wälistä, muutkin sanat, warsinkin kokkasanat, niinkuin säkeissä:
"Kuunteli, kunerwikossa,
Katseli kanerwikossa."