Sanat kerrotuina samassa säkeessä muuttaawat myös usein alkutawuunsa, niinkuin:
"En mä huoli huitukoille,
Huitukoille, haitukoille." Ja myös:
"Liiteleepi, laateleepi."
"Käiwät pipit, käiwät papit."
Arwautukset antaawat enimmin esimerkkiä tämänlaisista sanojen muutteloista, niinkuin; "kilkkaa, kalkkaa luisten lukkojen takana."
Ainoastansa äänikkäällä alkawan sanan edellä woipi runoissa sana jättääʿ pois lyhyen loppu-äänikkäänsä, ehkä tuskin muita kuin a, ä ja harwemmin i. Jos hengähdys (aspiration), merkitty: ʿ, on äänikkään jäl'essä, niinkuin: sanoissa: tullaʿ, jätäʿ j.n.e, niin ei woi äänikäs jätettääʿ pois. Seuraawissa säkeissä on poisjätön (elision) esimerkkiä:
"Suomess' on koriat neiet."
"Emäntät' ei ensinkänä,"
"Tekemätt' on työtä paljon."
"Sanomiks' on saukko saatu."
Näissä säkeissä on sanoista: Suomessa, Emäntätä, Tekemättä, Sanomiksi, jokaisessa wiimeinen äänikäs pois jätetty. Wirhellinen poisjättö on säkeessä: "hyriäl' huoletta runoja," sillä kerakas alkaa seuraawan sanan. Äänikästä seuraawa äänikäs ei myöskään saaʿ jätettääʿ pois eikä muutettaaʿ. Sä'e: "toinen muutamii mujeita," on siis wi'akas.
Sointo ja mittakin sowiittaawat usein säkeihin sanoja, jotka erinomattain käännöksissä, joissa syy on heittynyt pois, nä'yttääwät oudoilta, niinkuin: "wenon haapaisen hajotti." Sä'e: "haapaisilla halkosilla" ei siis tarwitsekkaan kirjassa "Fosterländskt Album I" siwulla 145 löytywää sel'itystä. Samoin eiwät tarwitseʿ sanat:
"Niin muni munia kuusi,
Kuusi kullaista munoa,
Rautamunan seitsenmännen,"
Mehiläisessä 1839 wuoden Joulu-kuun lehdessä löytywää sel'itystä, sillä mitta ja sointo tässä ei suwaitseʿ muita lukusanoja kuin "kuusi" ja "seitsemännen".
Somennus- taikka pienennyspääteʿ: ut, yt, niinkuin sanoissa: kuuhut, päimwyt, poi'ut j.n.e. sanoista kuu, päiwä, poika, käytetään harwoin Suomen puolella, niinkuin; sanoissa: kätkyt, neitsyt, j.n.e., mutta ansaitsee kuitenkin kauneudeksi runoissa käytettääʿ. Yhtähywin pitää itseʿpäästänsä sellaisia sanoja tehdessä kawatettaman, etteiwät sopimattomiksi synnyʿ.