Yksinäinen sä'eʿ ilman kertosäkeettä on waillinainen, muu'alla kuin lopussa, samoin kolme kertosä'että ei warsin sopiwa, mutta wielä wähemmin sopii wiisi taikka usiampi kertosä'että, niinkuin paikoin Kalewalaan ja Kantelettareeseen eri laulajilta sanoja on keräytynyt. Monet: kertosäkeet kuitenkin aina eiwät tunnuʿ pahalta.
Lauseʿ ei koskaan saaʿ jakautuaʿ säkeen sisällä, eikä mennäʿ toisihinsa, niinkuin säkeissä:
"Owen suussa seisowalle
Warsa parille, kuin wielä
Ilta weroansa wuotti," eikä niinkuin säkeessä:
"Howin torppari, se toimen
Pekko, istui pöydän päässä."
Kalewalassa ja Kantelettaressa näitä wikoja tuskin tawataan, jos ei lieneʿ niihin lue'ettawa Kalewalan neljännen runon säkeet:
"Sitte silkillä sitoopi,
Kapaloipi kaunoisella,"
jossa sanat kaunoisella silkillä eri säkeessä, kuuluuwat korvista sopimattomilta, joka paranisi, jos olisi
Sitte silkillä sitoopi,
Kapaloipi kaunosesti.
Samoin wi'alliset owat säkeet:
"Siitä kiihty hiien hirwi
Poropetra potkimahan."
Runolaulun luonto pidättää siis erinomaisella tawalla runoelijan kertomassa laulettawatansa, niin ettei suinkaan pääseʿ karkaamaan toisiin lauseihin, missä puuttuu, senkun aina määrätyissä paikoissa. Eipä sitä oleʿ Suomalaisen luonnossa muutenkaan lii'ammaisesta kiireestä kysymistä; aina se kulkee waan "hiljaan soreaan." Tästä nähdään, kuinka erinomaisen sowelias Suomalaisen luontoseksi lauluksi runo on.