Ilahduttawaa on se toki aiwan paljon, että juuri meillä on niin korkea-arwoinen laulutapa. Yhtä korkea-arwoinen on kielemmekin, joka myöskin tuskin löytänee wertaistansa muu'alla. Sydämellisesslä kiitollisuudella niiden Antajaa kohden, olemme wel'olliset käytäämään oikein ja paraaksi kieltämme, sekä paljaaltansa että pu'ettuna runolaulun ihanteilla, ja wielä toiwommekin suuriarwoisia runoja kohtakin syntywän.

Eikös oleʿ nyt meillä Suomalaisilla näistä sekä muistakin tässä ei nimitetyistä eduista kyllä syytä ylpeytyäʿ ja tunteaʿ omankin arwomme, niin ettemme ensinkään tarwitseʿ Suomalaisuuttamme häpeilläʿ ja halweksiaʿ muiden kansalisien rinnalla, niinkuin ehkä usein wielä tähän asti on tapahtunut ja osoitaksen monella lailla, esim. että nimiä muutetaan, kuin wähänkin luullaan itsensä olewan tuota heidän mielestänsä halpaa Suomalaisuutta ylempänä; että ei enään ollaʿ olewinansakaan Suomalainen, niin pian kuin osataan wähän muuta kieltä melskataʿ. Jos niinkuin jo sanoimme, herraswäkikin alkaa antamaan lapsensa ensimäiseksi kieleksi käyttääʿ Suomen kieltä, niin löytyy niitäkin wasta sellaisiakin, jotka warsin estääwät lapsensa oppimasta tuota Suomen kieltä, ottaawat itsellensä Ruotsalaisia palwelijoita ja lapsen katsojia; ottaawatpa wälistä Wenäläisiäkin. Aika hywä olisi, jos laskisiwat lukua, minkä werran mieltä mikin kieli on antanut lapselle yhtä pitkissä aj'oissa, esim. puolitoista wuotta wanhasta lähtein joka kuukaudessa. Lähettäisiwät sitte laskemansa johonkuhun sanomalehteen taikka tekisiwät koko kirjatkin tutkimuksistansa. Kyllä sellaisista mielen mittauksista olisi koko joukko hyötyä. Sanotaan kyllä: "ei mieltä puntarilla mitata", mutta nythän tuotakin saisi ko'etellaʿ jos ei warsin puntarillakaan, niin -; tehdäänhän muita wähemmänkin hyötysiä kokeita.

Tansseissa on jo enimmissä paikoin soitto häwittänyt pois laulun, joka kuitenkin olisi siinä niin luonnollinen ja lempeä. Taitaisi kyllä soittaminen ja laulaminen yhtaikaakin tapahtuaʿ, joka olisi ko'eteltawa niissä paikoin, joissa soitto wasta alkaa wallataʿ tanssilaulun. Se on niin erinomaisen ilahduttawaa ja ylentäwää, kuullaʿ tanssipelissäkin kehoittawia ja miellyttäwiä laulusanoja.

Kirjapainoja nyt jo on suuressa osassa maamme kaupunkeita, niin että mahtawammat laulusepät jo ehtimiseen woimat warusteleiaʿ painuuttamaan tekemiänsä runoja. Se olisi aiwan hywä kirjallisuudellemme ja usein heille itsellekin, sillä woiwat tullaʿ woittamaan paljonkin, jos runot owat hywästi menestyneitä. Osaksi niitä moni kirjanpainaja kirjoitettuinakin hywästä hinnasta, ja se olisikin parasta myödäʿ laulunsa kirjoitettuna, kuin itse niitä kustantaa.

Kuulusampia ja tunnetumpia runoseppiä nykyellä on Antti Puhakka Kontiolahdella, Olli Kymäläinen Heinäwedellä, Pentti Lyytinen Rautalammilla ja Pietar Makkonen Kerimä'ellä, jonka yksitoista wuotinen poika Antti nimeltä, on sanomalehden Suomettaren 23:nteen lehteen lähettänyt aivan kauniin laulurunon. Ei muuta kuin yksi sä'eʿ: "minä laulan niinkuin lapsi" olisi muutettawa näin: "minä laulan lapsen lailla" paremmaksi kertosäkeeksi toisellensa "laulan lapsen tawalla." Somasti loppuu laulu kerrottomalla säkeellä.

Emme suinkaan tarwitseʿ hätäelläʿ runolaulun häwiäwän; kyllä se wielä alkaa noustakkin ja tuommoisia laulajia kaswaa ehtimiseen, jotka wielä woiwat antaa wereksen luonnon runolaululle, taikka pannaʿ sen esiin uusien aikojemme mukaisena. Paras on kuitenkin pitääʿ wanhoja lauluja tarkasti silmällä, ehkä ei liiaksi' ruwetaʿ jäl'ittelemään niitä, waan niin, että omatekemä laulu wanhojen sekaan pistettynä olisi juuri kuin yksi niistä, eikä jonkun erinäisen laulun mukaan syntynyt; taikka, sen pitää oleman itsenäisen. Sellainen onkin Antti Makkosen laulu. Wanhoista runolauluista siwuitse woiwat ainoastansa jaloimmat runosepät mennäʿ, mutta sellaista nyt wielä ei oleʿ kuulunutkaan. Antti Puhakan kertomaruno 1847 wuoden Suomettaren 30, 31 ja 32 lehdessä on wähän wieras wanhoille lauluille sanojen juoksunkin puolesta, mutta onkin senkautta wähän kadottanut, ehkä kuitenkin on parahien nykyis-laulajen rinnalle pantawa. Mahtaa sanojen juoksu kertomarunoissa ollakkin waikeampaa pidättääʿ wanhan jälkeisessä juoksussa, kuin laulurunoissa. Mainittu Puhakan runo on kuitenkin paremmin luonnistunut kuin hänen entinen runonsa "Jussin juttureisu" Suomettaren 33:nessa lehdessä.

Tässä kirjassa painetut runolaulut owat toimitetut osasta wiimeis-kesänä 1847 Inkerin maalla ja Wiipurin läänin eteläpuolella kerätyistä runoista. Mahtaa kyllä monikin niistä, uusien keräyksien tehtyä löytyäʿ, ja ainakin täydellisemmäksi saataaʿ. Sentähden ei tarwitseʿ kenenkään, joka enneltänsä osaa jonkun tässä löytywän runo, luullaʿ sitä wäärin osaawansa, jos toisin osaa. Parempi on saadaʿ toisin käywät sanat kaikki kirjoitetuiksi, ja edemmäksi ilmoitetuksi, etteiwät unohduksiin mahtaisi kadotaʿ. Aiwan hywä olisi tehdäʿ saman niillekin runoille, jotka tässä eiwät löydyʿ, eiwätkä tiettäwästi oleʿ muu'allakaan yllä.

Helpottaaksemme laulujemme lewenemistä kansan sekaan, olemme niin asettaneet, että laulujamme woipi myödäʿ itseksensäkin, jonka tähden niin onkin enemmin painettu. Menkäät siis nyt taulumme hywäksi huwitukseksi lukijoillemme. Jos saisitte terween huwituksenne wälistä wiinankin myrkyllisen huwituksen siaan kelpaamaan, niin olisi se kaikki iloksemme. Nämät eiwät te'eʿ pohmeloa kuin wiina. Tässä kirjaisessa on waan niin wähän lauluja, mutta Kalewala — kas sitä pitäisi toisen kerran painettua otettaman kuta enemmin. Kuin jo ensimäinen painoskin on tullut niin maailman mainioiksi ja onkin nyt jo kaikki myötynä, niin miksi ei sitte toinen painos niin paljon parannettuna tulleʿ. Sitä kehoitamme walmistuttua kaikkien ostamaan, joilla waan kotimaan kuuluisimmille eduille mieltä on.

Että muut taitaisiwat paremmin käyttääʿ waikka Wirsikirjan wirsiäkin runolauluiksi ja parannellaʿ wähemmin onnistuneita runolauluja, warsinkin "Ilolaulun Jesuksesta", niin panemme tähän nä'ytteeksi, kuinka seuraawa 45:s laulu Runerbergin Runoelmista on paremmaksi runoksi tehty.

Äiti mulle muistuttaapi:
"Lapsukainen! sull on kaksi
Kalllihinta kaunistusta,
Warjeleʿ ne wastaseksi,
Hellin hoidaʿ hempeyttä,
Suojiʿ rauhoais sydämmen."
"Äiti! rauha on kadonnut,
Jos ma jällehen sen saanen
Niin en saaʿ, kuin kullan kanssa,
Kullan kaunihin kodissa,
Kullan kultasen sylissä."